FS-Film

Kaksi tornia -elokuvan Special Extended Edition, eli laajennettu painos, jatkaa siitä mihin vuosi sitten julkaistu Sormuksen ritarit SEE lopetti - sekä elokuvan että lisämateriaalien osalta. Tämä arvio ei käsittele julkaisun kaikkia osa-alueita ja lisukkeita yhtä pikkutarkasti kuin 50 työtunnin tuloksena syntynyt Sormuksen ritarit SEE:n arvostelu, jonka lukeminen on suositeltavaa ennen tähän arvioon syventymistä.

Kolme pitkää kuukautta

Kolmisen kuukautta sitten Taru sormusten herrasta -trilogian toinen osa, Kaksi tornia, julkaistiin DVD:llä kaksilevyisenä versiona. Kyseessä oli ns. perusjulkaisu, sillä se sisälsi elokuvan teatteriversion ilman kommenttiraitoja tai SEE:n tapaisia, läkähdyttäviä lisukkeita. Julkaisun kakkoslevyllä oli mm. Sean Astinin ohjaama lyhytelokuva, pieni maistiainen trilogian kolmannesta elokuvasta, muutama TV:lle tuotettu haastattelukooste ja tämän Special Extended Editionin mainostraileri, joka nosti veden jokaisen DVD-harrastajan kielelle.

Sormuksen ritarit SEE:n tapaan tämä neljä levyä sisältävä julkaisu on kertakaikkisen hengästyttävä kokemus, jonka läpikäymisen jälkeen tuntee tietävänsä elokuvan tekemisestä tarpeekseen. Levyt pitävät sisällään useiden kymmenien tuntien edestä materiaalia kaikesta mahdollisesta eeppisen seikkailuelokuvan tekemiseen liittyvästä. Olipa kyseessä lavasteiden rakentaminen, puvuston suunnitteleminen, digitaaliset erikoistehosteet, äänisuunnittelu tai Uuden-Seelannin mahtavat maisemat, Kaksi tornia SEE sammuttaa kyltymättömimmänkin tiedonjanon.

Kaksi tornia SEE tarjoilee katsojalleen englanninkielisen nimensä mukaisesti elokuvan laajennetun version, joka on kokonaiset 43 minuuttia teatteriversiota pidempi. Elokuvan pituuden ja kaikkiaan seitsemän ääniraidan takia elokuva on jaettu kahdelle levylle, mikä tarkoittaa levyn vaihtamista 102 minuutin jälkeen. Kahtia jakamisen ansiosta DVD:n kuvanlaatuun on voitu panostaa tuntuvasti, ja SEE:n kuvanlaatu onkin selvästi parempi kuin kolme kuukautta sitten julkaistun perusversion. Poissa ovat kuvan pienoinen pehmeys ja taustalla ilkeästi juovittuvat värimassat. SEE:n anamorfinen 2.39:1 kuva on laadultaan niin lähellä täydellistä, että puutteiden löytäminen vaati nenän lyömistä kiinni TV-ruutuun, kuvaannollisesti siis. Uskomattoman yksityiskohtaisen ja lähes kolmiulotteisen näköisen kuvan ainoaksi miinukseksi osoittautui lopulta DVD:eissä käytettävälle pakkausteknologialle aina ongelmallinen sumu, jossa näkyi silloin tällöin lieväksi laskettavaa juovittumista - kauneusvirhe, joka ansaitsee maininnan vain sen takia, että kuvasta ei löytynyt muuta moittimista.

Oman tilansa levyiltä vievät myös elokuvan ääniraidat. TV:n kaiuttimille tarkoitetun Dolby Digital 2.0:n lisäksi elokuvassa on Dolby Digital 5.1 Surround EX- ja DTS ES 6.1 -ääniraidat, jotka kumpainenkin nostavat hymyn äänentoistoonsa panostaneiden kotiteatteriharrastajien kasvoille. Molemmat luovat äärimmäisen aktiivisen äänikentän, joka ympäröi katsojan milloin luonnon äänillä, milloin tunnelmallisella musiikilla, milloin taistelun melskeellä; ja kaikki tämä bassokanavan harkitulla, mutta auliilla avustuksella. Äkilliset siirtymät hiljaisista hetkistä äänekkäisiin antavat äänentoistolle oivan verryttelyn ja SEE:n äänimiksaus onkin hyvää demomateriaalia - mikä ei varmasti yllätä ketään. DTS-ääniraita on aavistuksen kirkkaampi, erottelevampi ja äänikentältään yhtenäisempi aidon takakeskikanavan ansiosta.

43 tervetullutta lisäminuuttia

Teatteriversion tapaan myös SEE vaatii trilogian ensimmäisen osan näkemistä ennen kakkososan tapahtumiin sukeltamista. Katsojan muistia verestetään alussa vain Gandalfin ja Balrogin välisen taistelun verran, minkä jälkeen SEE lähtee heti omille teilleen esittämällä täysin uuden kohtauksen, jossa Sam ja Frodo laskeutuvat alas jyrkkää vuorenrinnettä. Ehkäpä mainittavin uusi kohtaus on takauma, jossa Sean Beanin esittämä Boromir nostaa Gondorin lipun salkoon takaisin vallatun Osgiliathin raunioilla. Kohtaus esittelee myös Boromirin ja Faramirin isän, Denethorin, joka ylenkatsoo nuorempaa poikaansa pahemman kerran. Samalla selviää myös, miksi Boromir halusi anastaa sormuksen Frodolta, ja miksi Faramir pohdiskelee samoja tummia ajatuksia.

Viggo Mortensenin esittämä Aragorn tulee olemaan sarjan kolmannen osan tärkein hahmo. Hänen tulevaa rooliaan Keski-Maan tapahtumissa pohjustetaan Aragornin ja Gandalfin välisessä kohtauksessa, jossa Gandalf kertoo Sauronin pelkäävän Aragornia, ja sitä miestä joka Aragornista saattaa tulla. Merry ja Pippin piristävät tunnelmaa hörppimällä Enttien vettä, joka antaa juojalleen lisää pituutta, ja tekemällä Rautapihan raunioissa herkullisen löydön. Myös Enttien taustoja esitellään enemmän; käy mm. ilmi, miksi Enttejä on niin vähän jäljellä ja miksi niitä ei synny lisää.

Aragornin ja Eowynin suhde saa uutta syvyyttä muutamassa lyhyessä kohtauksessa, joissa Aragorn joutuu maistamaan Eowynin laittamaa soppaa, ja kesyttää villin hevosen Rohanin tallissa puhumalla sille haltiakielellä. Myös Aragornin ikä selviää ja miespuoliset katsojat voivat vain toivoa olevansa yhtä hyvässä kunnossa saavutettuaan saman iän. Mukaan mahtuu vielä lisää Klonkkua, örkkien karu kohtalo Fangornin metsässä, Legolasin ja Gimlin huulenheittoa, Sarumania ja Grima Kärmekieltä sekä paljon, paljon muuta.

Lisäminuuttien ansiosta Kaksi tornia on tuntuvasti teatteriversiota parempi elokuva. Ennestään tuttuja kohtauksia on pidennetty, ja kokonaan uudet kohtaukset voimistavat elokuvan eeppistä tunnelmaa entisestään; kohtausvalikko näyttää lisäksi mistä uusi kuvamateriaali löytyy. Mikä parasta, lisäminuutit eivät hupene Helmin syvänteen taisteluun, vaan ne on käytetty hahmojen syventämiseen ja kehittämiseen, ja onpa mukana myös lisää huumoria. Kaksi tornia SEE on teatteriversiota koskettavampi ja, mikäli mahdollista, vieläkin eeppisempi katselukokemus.

Tekijät kertovat

Kaksi tornia SEE:llä on neljä kommenttiraitaa, joita ei valitettavasti ole tekstitetty suomeksi. Ensimmäisellä raidalla kertovat kirjan sovittamisesta valkokankaalle ohjaaja Peter Jackson sekä käsikirjoittajat Fran Walsh ja Philippa Boyens. Toisella raidalla on äänessä kahdeksanhenkinen suunnittelutiimi, joka on vastuussa elokuvan puvuista, lavasteista ja miniatyyreistä. Kolmosraita tarjoilee tuotanto- ja jälkituotantotiimien mietteitä, kaikkiaan 14-henkisen joukon voimin. Mukana ovat mm. elokuvan tuottajat Barrie Osborne ja Mark Ordesky, kuvaaja Andrew Lesnie, leikkaajat Mike Horton ja Jabez Olsson, säveltäjä Howard Shore sekä kourallinen erikoistehostepaja WETA:n henkilökuntaa. Viimeistä kommenttiraitaa kansoittavat näyttelijät, joiden joukosta puuttuu tälläkin kertaa Viggo Mortensen, joka ei ilmeisestikään pidä kommenttiraitojen äänittämisestä.

Viihdyttävimmän kommenttiraidan tittelin nappaa arvattavasti näyttelijöiden tuotos. Etenkin Elijah Wood (Frodo), Sean Astin (Sam), Dominic Monaghan (Merry) ja Billy Boyd (Pippin) pitävät raidan pirteänä jatkuvalla huulenheitollaan. Lopputekstien vieriessä nelikko kommentoi kutakin näyttelijää ja toteaapa yksi sankareista Viggo Mortensenin olevan "hullu kuin kala". Elokuvien teknisestä puolesta kiinnostuneet pitävät varmasti maallikon korvaan hieman kuivakkaasta kolmosraidasta, kakkosraidan tarjoillessa paljon mielenkiintoista faktaa visuaalisen toteutuksen ja puvustuksen bongareille. Ohjaajan ja käsikirjoittajien kommenttiraita kiinnostanee etenkin Tolkien-faneja, jotka haluavat kuulla, miksi kirjojen tapahtumia on siirrelty leffasta toiseen ja miksi elokuva ei noudattele kirjaa täydellisesti. Kivana yksityiskohtana kommenttiraidan käynnistäminen lisukevalikosta tuo ruudun yläreunaan kulloinkin äänessä olevan henkilön nimen ja tittelin.

Kolmos- ja neloslevyjen informaatiopommi

Levyt kolme ja neljä on tungettu kiduksiaan myöten täyteen kiinnostavia - ja suomeksi tekstitettyjä - dokumentteja ja valokuvagallerioita. Elijah Wood esittelee kolmoslevyn, kertoen miten Kaksi tornia -elokuvan tapaan myös lisämateriaalit jatkavat siitä mihin Sormuksen ritarit SEE:n lisukkeet jäivät. Kolmoslevy alkaa kertomalla Tolkienista ja tämän hengenheimolaisista, sekä kirjasarjan synnystä. Seuraavaksi käsitellään kirjan muokkaamista käsikirjoitukseksi. Keski-Maan mykistävien maisemien ja lavasteiden suunnitteleminen ja rakentaminen käydään läpi kahdessa dokumentissa. Valokuvagalleriat sisältävät satoja valokuvia Keski-Maan sijainneista ja sitä kansoittavista roduista.

Klonkku on ansainnut kolmoslevyltä aivan oman osionsa, joka havainnollistaa miten rankan rääkin näyttelijä Andy Serkis kävi läpi luodessaan hahmon liikkeet ja kasvon ilmeet. Yhdessä segmentissä näytetään päällekkäin Serkisin alkuperäinen suoritus ja siihen perustuva Klonkun lopullinen animaatio. Klonkku-osion katsomisen jälkeen ymmärtää, miksi Andy Serkisille yritettiin järjestää Oscar-ehdokkuutta parhaasta sivuosasta.

Neljäs levy jatkaa syväluotaavien dokumenttien ja ylenpalttisten valokuvagallerioiden voimin, keskittyen elokuvan kuvauksiin Uuden-Seelannin huimissa maisemissa. Elokuvan monipuoliset ja monimutkaiset erikoistehosteet ja pienoismallit ovat pääosassa ikiomassa osiossaan, joka esittelee mm. miniatyyrejä, jotka ovat niin valtavia että niitä alettiin kutsua big-atyyreiksi. Leikkauksen, musiikin ja äänitehosteiden tärkeyttä ei ole unohdettu ja kukin käsitellään omassa dokumentissaan. Erikoismaininnan ansaitsee kymmentuhatpäisen örkkilauman taisteluhuuto, joka äänitettiin krikettiottelun erätauolla; dokumentti näyttää miten Peter Jackson kannustaa yleisöä hokemaan näyttötaululla lukevia örkinkielisiä sanoja.

Kaksi tornia SEE:stä julkaistaan myös keräilijöille tehty Collector's Gift Set, joka sisältää Klonkku-patsaan sekä viidennen levyn, jonka sisältö kertoo Taru sormusten herrasta -oheistuotteiden suunnittelusta ja valmistuksesta.

Yhteenveto

Annoin vuosi sitten Sormuksen ritarit SEE:lle hieman kieli poskessa viisi ja puoli tähteä, koska kyseessä oli historian upein DVD-julkaisu, josta tuli uusi vertailukohde kaikille sen jälkeen julkaistaville DVD:eille. Toisin sanoen, täydet viisi tähteä ansaitakseen julkaisun pitää olla yhtä hyvä (tai edes lähes yhtä hyvä) kuin Sormuksen ritarit SEE:n. Kaksi tornia SEE on vähintäänkin yhtä hyvä julkaisu, siitä ei ole epäilystäkään. Elokuvaan lisätty materiaali merkitsee lopputuloksen kannalta enemmän kuin trilogian ensimmäisen osan kohdalla; kuva hipoo täydellisyyttä; ääniraita on tällä kertaa virheetön, ja vaikka lisukkeiden dokumentit eivät enää omaakaan samanlaista uutuudenviehätystä, ovat ne silti kiehtovaa katseltavaa. Se taitaakin olla Kaksi tornia SEE:n merkittävin saavutus: sen lisukkeet sisältävät taas tuntitolkulla uutta ja mielenkiintoista informaatiota. Huikea saavutus, kun ottaa huomioon ensimmäisen SEE:n kaiken kattavat lisämateriaalit.

Tolkienin mahtavan saagan ystävien on jälleen syytä kohottaa malja DVD:lle, sillä ilman tätä piskuista kiekkoa olisimme joutuneet tyytymään Kaksi tornia -elokuvan teattereissa esitettyyn - laajennetun version valossa epätäydelliseen - versioon.

Petri Teittinen