 |
|
Night at the Museum
- Yö museossa |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
1.84:1 anamorfinen widescreen
Ääniraita
englanti - DD 5.1 ja DTS 5.1
ruotsi - DD 5.1
kommenttiraita - DD 2.0
Kesto
104 min
Tekstitys
suomi, ruotsi, tanska, norja, englanti, islanti
|
|
 |
|
 |
|
Larry Daley (Ben Stiller) on kovan paikan edessä. Mikäli jostain ei pian järjesty töitä, hänet häädetään asunnostaan ja edessä olisi taas kerran muutto. Tällä kertaa asuinpaikan vaihdos vieraannuttaisi hänet lopullisesti pojastaan, joka asuu äitinsä ja tämän uuden miesystävän luona. Larryn moninaiset bisnesideat eivät ota tuulta alleen, joten tie vie luonnontieteiden museoon, joka hakee yövartijaa. Ensimmäinen yö paljastaa Larrylle museon salaisuuden, kun nähtävyydet heräävät henkiin ja alkavat mellastaa pitkin museon käytäviä.
|
 |
|
Shawn Levyn ohjaama koko perheen toimintakomedia asettaa katsojilleen vain yhden, mutta sitäkin tärkeämmän vaatimuksen: hoksottimet on pakko kytkeä pois päältä. Muuten elokuvasta on mahdotonta nauttia käytännössä hetkeäkään. Idea on suoraan kolmasluokkalaisen äidinkielen aineesta (oikeasti tosin lastenkirjasta) ja tarinan sisäinen logiikka on samaa tasoa. Toisin sanoen, juonenkäänteestä toiseen loikitaan ilman sen kummempaa syytä tai selitystä; pääasia että vilskettä riittää.
Yö museossa on malliesimerkki siitä, miten improvisoinnissa voidaan mennä liian pitkälle. The Office -sarjasta maineeseen noussut brittikoomikko Ricky Gervais veti hihasta kaikki kohtauksensa, ja se näkyy. Gervaisin sönkkääminen ja naaman vääntely on suorastaan tuskallista seurattavaa. Sen sijaan improvisoinnin nero, Robin Williams, on juonen kannalta sen verran tärkeässä roolissa, että hänen on seurattava käsikirjoitusta. Sen seurauksena Williams menee presidentti Rooseveltin roolissa täysin hukkaan; juonta selittävät repliikit olisi melkein yhtä hyvin voinut käydä lukemassa vaikka The Rock. Sivuosissa nähdään mm. Carla Gugino, pitkän uran tehneet Dick Van Dyke ja Mickey Rooney, Owen Wilson ja mainio brittikoomikko Steve Coogan, jolle toivoisi reilusti isompia rooleja.
Holtittomasti etenevästä käsikirjoituksesta huolimatta elokuvan katseli ihan sujuvasti, vaikka nauruhermoja ei koeteltukaan. Farssia lähentelevän kohkaamisen luulisi kolahtavan alle teini-ikäisille, jotka osannevat pikakelata isän ja pojan suhdetta käsittelevien kohtausten yli.
|
|
|
DVD tulee vallan hienossa hologrammikotelossa, jota kääntelemällä paljastuu kaksi erilaista kansikuvaa. Kotelossa on vain yksi levy, mutta eipä tätä Special Editionina mainostetakaan. Elokuva esitetään anamorfisella 1.84:1-kuvalla, josta löytää kritisoitavaa vain pilkkua niistämällä. Kaksi englanninkielistä ääniraitaa ovat kumpainenkin kiitettävän selkeitä ja dynaamisia, intoutuen öisissä toimintakohtauksissa oikein mukavaan myllytykseen. DTS-raita on ehkä aavistuksen laadukkaampi, mutta ero on häviävän pieni.
Julkaisun kohtuulliset lisukkeet alkavat ohjaaja Shawn Levyn kommenttiraidalla, joka on sanalla sanoen kuvottava. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin itseään ja kaikkia muitakin projektiin osallistuneita täysin varauksettomasti ylistävä suupaltti. Oikeasti kiinnostavia tiedonjyväsiä on aivan liian harvakseltaan, eivätkä ne ole varsinaisesti kultakimpaleita.
|
|
|
Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia on kahdeksan, ohjaajan valinnaisten kommenttien kera. Tästä osiosta Levy kerää hieman irtopisteitä näyttämällä poistetun kohtauksen, jonka hän myöntää itsekin olevan täysi ohari. Sääli sinänsä, sillä yhtä harkittua saksimista olisi voinut käyttää elokuvassa enemmänkin. Monkey Business kertoo kuvaamisesta oikean apinan kanssa. Rexy's Bone Jumble on äärimmäisen yksinkertainen peli, joka olisi pitänyt suomentaa. Blooper Reel on kooste pilalle menneitä otoksia, joiden hauskimmista heitoista vastaa tietysti kukas muukaan kuin Robin Williams.
|
|
|
