 |
|
Sin City |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
anamorfinen widescreen 1.85:1
Ääniraita
englanti: Dolby Digital 5.1, DTS ES 6.1 Discrete, Dolby Digital 2.0
Kesto
119:10 min
Tekstitys
suomi, ruotsi, norja (myös lisämateriaaleissa)
|
|
 |
|
 |
|
Sin Cityä asuttavat paatuneet rikolliset, mädät poliisit, parittajat, ilotytöt ja gangsterit. Mustan sateen piiskaamilla kaduilla astelee myös yksilöitä, joiden sielua Sin City ei ole vielä täysin turmellut. Yksi heistä on Hartigan (Bruce Willis), eläkeikää lähestyvä etsivä, jota poliisin vala ei estä tekemästä kaikkea tarpeellista nuoren Nancyn pelastamiseksi pedofiilin kourista. Hartiganin runtelema Keltainen äpärä (Nick Stahl) palaa kuvioihin vuosia myöhemmin ja jatkaa nyt aikuiseksi kasvaneen Nancyn (Jessiba Alba) ahdistelua. Hartiganille ei jää vaihtoehtoja.
|
 |
|
Marv (Mickey Rourke) on järkälemäinen ja kylmäverinen tappaja, jota elämä on potkinut päähän liian kauan, liian hartaasti. Marvin maailma muuttuu, kun kuvankaunis Goldie (Jaime King) osoittaa hänelle hieman hellyyttä. Kun Marv herää kuolleen Goldien vierestä, hän vannoo kostavansa rakkaansa tappajalle. Rujopiirteisen miehen vanaveteen jää kasa verisiä ruumiita.
|
|
|
Dwight (Clive Owen) suojelee tyttöystäväänsä limaiselta Jackie Boylta (Benicio Del Toro). Nöyryyttämisensä jäljiltä raivosta puhkuva Jackie Boy suuntaa ilotyttöjen hallitsemaan Old Towniin, jonne poliisipartiotkaan eivät uskaltaudu. Hampaisiin asti aseistetut ilotytöt eivät katso hyvällä äkäilevän miehen toimia.
|
|
|
Film Noiria uudelle sukupolvelle
Robert Rodriguezin ja Frank Millerin ohjaama Sin City on liki täydellinen Millerin synkän Sin City -sarjakuvan filmatisointi: staattiset paneelit on vain korvattu liikkuvilla kuvilla. Rodriguez käyttää mustavalkoista palettiaan antaumuksella. Valot ja varjot luovat synkän, alati pimeyden kynsissä kamppailevan ja masentavan maailman, jota voi tarkastella suoja-aidan takaa, mutta jossa ei haluaisi asua.
|
|
|
Vahvasti film noir -henkinen elokuva ei ole aivan niin ylitsevuotavan tyylitelty kuin sarjakuva, mutta teknisenä taidonnäytteenä se on sitäkin vaikuttavampi. Lavasteet on luotu tietokoneella, näyttelijöiden lukiessa repliikkinsä vihreä kangas taustanaan. Monet samassa kohtauksessa esiintyvät näyttelijät eivät tosiasiassa tavanneet toisiaan lainkaan kuvausten aikana. Digitaaliteknologian ansiosta lopputulos on häkellyttävän vakuuttava.
|
|
|
Sin City on sarjakuvan tapaan erittäin väkivaltainen. Mustalla huumorilla höystetty mäiske menee ajoittain niin överiksi, ettei sitä voi mieltää todelliseksi (mikä selittänee elokuvan kummallisen alhaisen ikärajan). Roolijako on paria poikkeusta lukuunottamatta liki täydellinen. Muun kastin yläpuolelle nousevat Bruce Willis, joka näyttelee jälleen kerran lähinnä itseeän, mutta sopii Hartiganin rooliin kuin nakutettu, sekä Mickey Rourke, jonka Marv on miehen paras rooli ehkäpä koskaan. Huomionarvoisen roolin tekee myös Elijah Wood, jonka esittämä kannibaalitappaja on niin kaukana Frodosta kuin suinkin mahdollista.
Millerin luomat hahmot ovat yllättävän moniulotteisia ja kiinnostavia, kiitos monologien ja ääneen puhuttujen ajatusten. Lyhytsanainen dialogi tulvii yli äyräiden ironian ja mustan huumorin voimin. Sin Cityn pahikset ovat todella pahoja, eivätkä hyvätkään ole kovin hyviä - mutta kannustamme heitä kuin jaloimpia sankareita. Ehkäpä toivomme jonain päivänä pystyvämme samanlaisiin uhrauksiin ja saavutuksiin kuin Hartigan ja Marv - keinoja kaihtamatta.
|
|
|
Audiovisuaalinen ilopilleri
Elokuvan teatteriversion sisältävä julkaisu kuuluu sarjaan "nahka ja luut", eli levylle ei ole eksynyt juurikaan lisämateriaaleja. Julkaisu on kuitenkin teknisesti huippuluokkaa. Anamorfinen 1.85:1 kuva on laadultaan jotakuinkin parasta, mitä dvd-teknologialla voidaan nykypäivänä toteuttaa. Digitaalisesti kuvattu leffa toistuu äärimmäisen terävänä, yksityiskohtaisena ja "kolmiulotteisena". Sävyskaala on laaja ja musta sopivan mustaa. Erikseen arvioituna kuvanlaatu nappaisi täydet viisi tähteä.
|
|
|
Yhtäläiset kehut ansaitsee myös yksi levyn kolmesta ääniraidasta. DTS ES 6.1 Discrete -raita löytyy vain pohjoismaiden yhteisestä julkaisusta, eli aavojen ulapoiden tuolla puolen julkaistuissa versioissa sitä ei ole. Mittatilaustyönä tätä julkaisua varten miksattu 6.1-raita on äärimmäisen aktiivinen, selkeä, bassotoistoltaan tuhti ja oivaa demomateriaalia kotiteatterin äänentoistolle. Dolby Digital -raita, vaikka ei huono olekaan, kalpenee tällä kertaa selvästi kilpakumppaninsa rinnalla.
|
|
|
Lisämateriaalit
Levyn ainoa lisuke on 13:25 minuutin mittainen haastattelukooste, joka on hieman harhaanjohtavasti nimetty Making Ofiksi. Kuvauksista nähdään vain muutama lyhyt vilahdus, eikä mittavaa jälkituotantoa tai tietokonein luotua virtuaalimaailmaa käsitellä mitenkään. Rodriguez ja Miller kertovat kameralle elokuvan taustoista ja siitä, miten päätyivät yhteiseen projektiin. Näyttelijät käyvät vuorollaan esittelemässä oman roolihahmonsa ja kehumassa sekä ohjaajia että Millerin sarjakuvaa. Aina niin hyperaktiivinen Quentin Tarantino piipahtaa myös vaahtoamassa projektin ihanuudesta.
Teknisistä ansioista huolimatta lisuketarjonnan vähäisyys rajoittaa julkaisun kokonaisarvosanan kolmeen. Ruokahalun tyydyttävää lisukeannosta halajavat saavat maarunsa täyteen joulukuussa julkaistavan Special Editionin myötä.
teksti © 2005 Petri Teittinen
|
|
|
