 |
|
Keisarikunta |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
16:9 anamorfinen widescreen 1.79:1
Ääniraita
suomi - Dolby Digital 5.1 (448kbit) ja Dolby Digital 2.0 (192kbit)
Kesto
94:35 min
Tekstitys
suomi, ruotsi, englanti, tanska
lisämateriaaleissa englanti
|
|
 |
|
 |
|
Dokumenttien parissa kunnostautuneen Pekka Mandartin ohjaama Keisarikunta sijoittuu vuoden 1957 Kotkaan. Vilkkaan satamakaupungin laitureissa majailee parhaimmillaan useita kymmeniä ulkomaisia laivoja, joiden miehistöt vaurastuttivat paitsi kotkalaisia ravintoloita, myös kaupungin kulttuurielämää. Rempo (Mikko Leppilampi) ja Aila (Maria Ylipää) ovat nuoria rakastavaisia, joilla on vahva usko tulevaisuuteen ja Ailan unelmaan, omaan kauneussalonkiin. Haaveen toteutuminen siintelee lähempänä kuin koskaan, sillä Rempon työnantaja on luvannut lainata pariskunnalle salongin pyyntihinnasta puuttuvan rahatukon.
Sitten kaupunkiin saapuu Olli Miettinen (Mikko Nousiainen), joka houkuttelee Rempon bändiinsä ja maanittelee tämän vielä sijoittamaan Ailan kauneussalonkiin varatut rahat hieman riskaabelimpaan kohteeseen. Miekkoset ostavat kehnosti menestyvän ravintola Fennian ja muuttavat sen suosituksi soitto- ja tanssiravintolaksi. Bändiin liittyy myös nuori Junnu Vainio (Sampo Sarkola), jonka kokemukset Fennian jengissä synnyttivät monia legendaarisia iskelmiä. Kaikkien muistiin syöpyvä kesä kuluu bluesin, swingin ja boogien tahdissa.
|
 |
|
Viihdyttävä ajankuvaus
Aivan ensimmäiseksi on todettava, etten juuri välitä kotimaisista elokuvista. En ole myöskään elokuvassa soitetun musiikin ystävä, joten palikat oli heti kättelyssä pinottu vahvasti Keisarikuntaa vastaan. Olinkin vallan yllättynyt siitä, miten hyvin viihdyin elokuvan parissa. Keisarikunta on hyvin näytelty, lämminhenkinen ja suurellä sydämellä tehty elokuva, josta aistii ennen kaikkea tekijöiden rakkauden aihetta kohtaan.
Suurin osa kunniasta kuuluu nuorelle näyttelijäkaartille, joiden suoritukset ovat luontevia ja uskottavia - myös musiikkikohtauksissa, vaikkeivät muusikoita olekaan. Hatunnosto myös tuotantotiimille, joka on luonut vakuuttavan aikakauden kuvauksen lavasteilla ja puvuilla. Lukuisat musiikkikohtaukset on toteutettu ja tuotettu huolella, ja lopputulos kuulostaa ehkäpä hieman liiankin sliipatulta puitteet huomioonottaen.
|
|
|
Tarina tuntuu kuitenkin hieman liian epätodelliselta, jopa satumaiselta, mikä vaikeuttaa samaistumista huomattavasti. Ravintolan ostaminen, lupien hankkiminen, bändin virtuoosimainen soittotaito ja ihmissuhteiden karikoissa luoviminen luonnistuvat kaikki varsin vaivattomasti. Tunteiden vuoristorata jää kovin tasaiseksi, ja voimakkaimpia surun ja ilon hetkiä jää kaipaamaan. Rempon ja Ailan suhteen takkuilun olisi pitänyt tuoda tippa silmäkulmaan, mutta kun ei niin ei. Leffaa vaivaa hieman myös keskittymisen puute: selkeän painopisteen puuttuessa kaikki on pelkkää sivujuonta.
|
|
|
Tyylikäs DVD-julkaisu
Hienosti animoidut valikot kertovat heti, että Keisarikunnan DVD-julkaisun tuotantoon on panostettu. Samaa viestii myös lisukevalikon sisältö. Itse elokuva esitetään anamorfisena, kuvasuhteen ollessa laajakuva-TV:lle ystävällinen 1.79:1. Kuvanlaatu jättää parantamisen varaa, sillä kuvassa on ripaus liikaa prosessoinnin ja suodatuksen makua mm. liikesumeuden ja digitaalikohinan muodossa.
|
|
|
Dolby Digital 5.1 -miksaus painottaa reilusti etukanavia, vaikka takakanavia käytetäänkin liki jatkuvasti tilaäänien ja musiikin toistamiseen. Bassokanava tuo varovaista lisäpotkua musiikkikohtauksiin. On syytä huomioida se, että levy valitsee oletuksena Dolby Digital 2.0 -raidan, joten monikanavaisen äänentoiston omaavien on valittava DD5.1-raita joko asetusvalikosta tai kaukosäätimen ääniraitanappulalla elokuvan jo pyöriessä.
|
|
|
Lisämateriaalit
Levyn lisuketarjonnan aloittaa Junnu Vainion nuoruuden ystäviä haastatteleva dokumentti Junnun kaverit (26:42min), jossa Keijo Laitinen ja Reino Heiskanen muistelevat Junnua ja yhteistä aikaansa. Leppilampi, Ylipää ja muut näyttelijät tilittävät tuntojaan haastattelukoosteessa Pääosat puhuu (21:02min). Poistettuja kohtauksia on kaikkiaan 22 kpl ja niiden yhteispituus on kiitettävät 20:55 minuuttia. Joku mokaa (4:48min) on arvattavasti pilalle menneiden otosten kooste.
|
|
|
Työn touhussa (6:23min) on leffan kuvauksia seuraava kollaasi ilman juontoa, pelkkä musiikki taustanaan. Musiikkivideon (4:05min), trailerin (1:23min) ja tv-mainosten (1:48min) lisäksi lisukkeissa on vielä tuottajan arjesta ja työn asettamista haasteista kertova Tuottajan haastattelu (9:25min), joka seuraa jämptin ja topakan oloista Pamela Mandartia kuvausten alla.
|
|
|
Levyllä on myös kommenttiraita, jossa jutustelevat ohjaaja Pekka Mandart sekä näyttelijät Mikko Leppilampi ja Tuomas Uusitalo. Rupattelu lipsuu turhan usein keskinäiseksi kehuksi ja elokuvan ihasteluksi, mutta sekaan mahtuu myös hauskoja tarinoita ja kiinnostavaa triviaa.
teksti © 2005 Petri Teittinen
|
|
|
