 |
|
Vain muutaman dollarin tähden:
Special Edition |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
anamorfinen widescreen 2.28:1
Ääniraita
englanti ja ranska:
Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1
Kesto
126:18 min
Tekstitys
suomi, ruotsi, tanska, norja, ranska, hollanti, sekä englanti kuulovammaisille.
bonusmateriaalit ja kommenttiraita: suomi, ruotsi, tanska, norja, englanti, ranska, hollanti.
|
|
 |
|
 |
|
Rahaa ruumiista
Clint Eastwood ja Lee Van Cleef kohtaavat jälleen, tällä kertaa Sergio Leonen kuuluisan dollaritrilogian keskimmäisessä osassa Vain muutaman dollarin tähden. Eastwoodin järkkymätön pyssysankari, legendaarinen Mies vailla nimeä, yhdistää voimansa Van Cleefin esittämän eversti Mortimerin kanssa kerätäkseen Indion nahasta luvatun 10 000 dollarin palkkion.
|
 |
|
Gian Maria Volontén intensiivisesti esittämä Indio on todella läpeensä paha mies, jota menneisyyden haamut eivät suostu jättämään rauhaan. Eversti Mortimer on rento ja äärimmäisen viekas palkkionmetsästäjä, jolla tuntuu olevan Indion suhteen aivan muita motiiveja kuin raha. Mortimerin suunnitelman mukaisesti Mies vailla nimeä soluttautuu Indion rikollisjengiin, mutta isolla rahatukulla on taipumus sotkea parhaatkin suunnitelmat.
|
|
|
Leone hioo näkemystään
Hyvät, pahat ja rumat mielletään yleisesti Leonen dollaritrilogian parhaaksi elokuvaksi. Sitä edeltävä Vain muutaman dollarin tähden ei ole kuvallisesti aivan yhtä näyttävä, eikä Leone rakenna kaksintaistelujen jännitystä samanlaisella antaumuksella. Ennio Morriconen musiikki ei sekään ole yhtä tärkeässä osassa, eikä teemoiltaan niin ikimuistettava. Kokonaisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin osiensa summa.
|
|
|
Suuri osa kunniasta kuuluu Eastwoodin ja Van Cleefin väliselle henkilökemialle. Nämä kaksi palkkionmetsästäjää törmäävät toisiinsa Indiota jäljittäessään ja päättävät selvittää keskinäisen nokkimisjärjestyksensä upeassa kohtauksessa El Pason yöllisellä pääkadulla. Kyse ei ole kaksintaistelusta kuolemaan saakka, vaan hermopelistä ja taitojen mittelöstä. Leone kommentoi tämän miehisen välien selvittelyn hupaisuutta verannan alla piileskelevien lasten suulla: "Ihan kuin meidän leikkimme!"
|
|
|
Maininnan ansaitsee myös Gian Maria Volonté, jonka esittämä Indio ei ansaitse pisaraakaan sympatiaa, vaikka kiemurteleekin tuskissaan ikävien muistojen runtelemana. Pahansuopaisuudestaan huolimatta Indio ei silti ole ennalta-arvattava tappokone, vaan onnistuu yllättämään katsojan tempauksillaan useaan otteeseen. Indio on rosvojoukkiolleen kunnioitettu oppi-isä; eräs kohtaus tuo mieleen jopa Jeesuksen opetuslapsineen ehtoollisella.
|
|
|
Hieman sotkuisen tarinan epäloogisuudet yrittävät aika-ajoin heittää katsojan selästään. Tuntuu siltä, kuin Leone olisi editointivaiheessa huomannut kuvanneensa joitain kohtauksia varten liian vähän materiaalia ja yrittänyt pelastaa tilannetta luovalla leikkauksella. Elokuvassa on myös yllättävästi ilmaantuvia takaumia, joita Leone ei aluksi edes yritä selitellä. Katsojan kärsivällisyys palkitaan toki myöhemmin. Mainittakoon vielä, että Clint Eastwoodin hahmolla on elokuvan tässä versiossa nimi, jonka United Artists leikkasi pois elokuvan jenkkiversiosta hyödyntääkseen tehokasta "Mies vailla nimeä" -mainoskampanjaa.
|
|
|
Vain muutaman dollarin tähden on heikkouksistaan ja puutteistaan huolimatta aitoa Leonea, ja lajityypin kirkkaimpia helmiä.
|
|
|
Entisöinnin esimerkki
MGM jatkaa siitä, mihin jäi Hyvät, pahat ja rumat DVD-julkaisullaan. Elokuva on jälleen entisöity aikaa ja vaivaa säästämättä, mitä ei voi olla huomaamatta ja arvostamatta. Ainoa ajoittain silmiin negatiivisesti pistävä seikka ovat turhan innokkaan jälkiterävöittämisen aikaansaamat sädekehät ja ääriviivat. Muuten kuva näyttää todella upealta. Vielä merkittävämmäksi saavutuksen tekee se, että kysessä on 40 vuotta vanha elokuva.
|
|
|
Äänipuolella asiat eivät ole aivan yhtä hyvin. Entisöijät ovat saaneet käsiinsä vain alkuperäisen monoääniraidan sekä satunnaisia paloja joistain äänielementeistä. Elokuva kuulostaa pääasiassa monolta, joskin äänimiksaaja on levittänyt musiikkia takakanaviin ja käyttää stereokuvaa tehokkaasti pelkkää dialogia sisältävissä kohtauksissa. Takakanavien käyttö yksittäisiin äänitehosteisiin on niin säästeliästä, ettei harvinaisia takakanavista kajahtavia laukauksia ja hevoslaukan ääniä voi olla huomaamatta. Dolby Digital 5.1- ja DTS 5.1 -raidat soivat identtisesti ja harmillisen ohuesti.
Kommenttiraidalla tarinoi pirteään sävyyn Leone-asiantuntija Sir Christopher Frayling, joka on varsinainen Leone-trivian kävelevä aarrearkku. Kiitos ja kumarrus MGM:n suuntaan on paikallaan, sillä mainiolle kommenttiraidalle löytyy suomenkielinen tekstitys, joten kielitaidottomatkin voivat nyt nauttia kommentaattorin antimista.
|
|
|
Lisämateriaalit
Lisukkeille omistettu kakkoslevy tarjoilee hieman yli tunnin mittaisen annoksen dokumentteja, haastatteluja, radiomainoksia, trailereita ja valokuvia. Suurin osa suomeksi tekstitetyistä lisukkeista esitetään anamorfisella kuvalla.
|
|
|
Dokkaritarjonnan aloittaa A New Standard (19:24min), jossa Sir Frayling kertoo elokuvan tuotannosta, hahmoista ja Leonesta. Back For More (6:50min) haastattelee Clint Eastwoodia, aiheena luonnollisesti tämä elokuva. Tre Voci / Three Voices (10:37min) tuo kameran eteen tuottaja Alberto Grimaldin, käsikirjoittaja Sergio Donatin ja italialaisten elokuvien englanninkielisten ääniraitojen tuottajan Mickey Knoxin. Kolmikko muistelee Leonea ja elokuvan tuotantoa.
|
|
|
Restoration Italian Style (4:42min) tuo ruudulle entisöintiprojektista vastanneen John Kirkin, joka kertoo turhan lyhytsanaisesti elokuvan lähdemateriaaleista ja projektin virstanpylväistä. The American Release Version (5:04min) vertaa aikoinaan Amerikassa ensi-iltaan tullutta elokuvaa nyt DVD:llä julkaistuun hieman pidempään versioon. Lopuksi nähdään sarja valokuvia leffan kuvauspaikkojen nykytilanteesta. Promootio-osiossa odottaa 12 sangen hupaisaa radiomainosta ja kaksi traileria. Valokuvagalleria sisältää kolmisenkymmentä mustavalkoista valokuvaa Leonesta ja näyttelijöistä työn touhussa.
|
|
|
Petri Teittinen
|
|
|
