FS-Film

Hellboy (Director's Cut)

Kuvaformaatti
Anamorfinen widescreen 1.85:1

Ääniraita
Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1

Kesto
127:01 min

Tekstitys
suomi, ruotsi, tanska, norja
(lisämateriaaleissa suomi)

Haaskattua potentiaalia

Toisen maailmansodan ratkaisuhetket ovat käsillä. Okkultismiin hurahtanut Hitler on pestannut uudelleensyntyneen Rasputinin nostattamaan maan päälle demonin. Helvetin syvyyksistä raastetun olennon avulla Hitlerin armeija marssisi voittamattomana planeetan joka kolkkaan. Presidentti Roosevelt heittää kuitenkin kapuloita Hitlerin rattaisiin lähettämällä Rasputinin kiusaksi paranormaalien asioiden erikoisavustajansa Trevor Broomin ja kourallisen jenkkisotilaita. Rasputinin onnistuu avata portti helvettiin kiivaan tulitaistelun keskellä, mutta kaikki ei suju aivan alkuperäisten suunitelmien mukaan. Taistelun tauottua Broom tekee ällistyttävän havainnon: jotain pientä ja punaista ehti livahtaa portin läpi.

Hellboy perustuu Mike Mignolan samannimiseen sarjakuvaan, joskin suuren osan elokuvan juonesta tarjoilevan The Seed of Destruction -sarjiksen kirjoitti aikoinaan John Byrne, Mignolan vastatessa kuvituksesta. Järkälemäisellä oikealla kouralla, hännällä ja sarvilla siunattu Hellboy (maskin alla Ron Perlman) on löytänyt kodin professori Broomin (John Hurt) johtamasta Paranormaalien ilmiöiden virastosta. FBI:n mustalla rahalla pyörivän viraston tehtävä on pitää pimeyden voimat aisoissa. Mustiin pukeutuneiden agenttien lisäksi Hellboyn apuna polskuttelee kalamies Abe Sapiens (kehona Doug Jones, äänenä "Frasierin veli" David Hyde Pierce), sekä pyrokineettisiä voimiaan heikosti hallitseva Liz (Selma Blair), joka yrittää saada pollaansa järjestykseen mielisairaalassa.

Köyhän miehen Peter Jackson

Ohjaaja Guillermo del Toro, joka allekirjoittaneen mielestä teki Blade II:sta liki katselukelvotonta soopaa, on omien sanojensa mukaan Hellboy-fani henkeen ja vereen. Rakkaus aiheeseen ei ole estänyt del Toroa viilaamasta tarinaa vaihtelevalla menestyksellä. Broomilla on paljon isompi rooli elokuvassa, mutta hänen ja Hellboyn välistä isä/poika-suhdetta ei tutkita tarpeeksi. Del Toro hukkasi näin hyvän tilaisuuden molempien hahmojen syventämiseen. Hellboyn ja Lizin rakkaustarina oli Hollywood-tuottajien mielestä takuulla hyvä idea. Epätodennäköiseltä romanssilta puuttuu kuitenkin pohja ja kaksikon hempeily tuntuu ärsyttävän päälleliimatulta ja ontolta. Lisää draamaa ja konfliktia luo vielä märkäkorva FBI-agentti Myers (Rupert Evans), joka vaikuttaa tunkevan Hellboyn reviirille. Punaisen sarvipirun mustasukkaisuudesta irtoaa pari maukasta vitsiä.

Ron Perlman on täydellinen valinta Hellboyn rooliin. Miehen karisma ja särmä ovat sitä luokkaa, että niitä eivät himmennä edes tuhti lateksimaskeeraus. Onkin perusteltua sanoa, että elokuva toimii näinkin hyvin lähes yksinomaan Perlmanin ansiosta. John Hurt tekee luotettavan laadukasta työtä professorina. Doug Jonesin ruumiinkieli ja David Hyde Piercen ääni sopivat toisiinsa kuin nenä päähän, ja onkin sääli, että Abe Sapiensia ei nähdä elokuvassa enempää. Rupert Evans ja Selma Blair ovat ketjun heikko lenkki; etenkin jälkimmäinen vaikuttaa lähes unissakävelijältä. Karel Rodenin esittämä Rasputin on tyypillinen sarjisfilmatisointien kaksiulotteinen pahis, jonka maneerit ja monologit eivät riitä luomaan tarpeeksi uhkaavaa vastustajaa. Pelottaviin metallinaamareihin sonnustaunut ammattitappajanatsi Kroenen on paljon vaikuttavampi pahis, vaikka kukistuukin lopulta säälittävän helposti.

Mignolan hidastempoinen ja pohdiskeleva sarjakuva on Hollywoodin sääntökäsikirjaa noudattamalla muutettu räyhääväksi ja lopussa erikoistehosteidensa alle tukehtuvaksi toimintaleffaksi. Hellboyn persoonallisuuden ansiosta kokonaisuus pysyy siedettävänä viihteenä melkein kalkkiviivoille saakka. On kuitenkin todettava, että Mignolan mainio sarjakuva tarjoaa puitteet paljon paremmallekin elokuvalle.

Pidempi ohjaajan versio

Sangen näyttävään digipakkiin valjastettu kolmilevyinen Hellboy Director's Cut sisältää kymmenisen minuuttia uutta materiaalia. Suurin osa uusista kohtauksista lukeutuu osastoon "puoliturhat", eikä niiden leikkaamista teatteriversiosta tarvitse juuri ihmetellä. Lisäminuutit eivät loppujen lopuksi tee kokonaisuudesta yhtään parempaa elokuvaa.

Ykköslevyllä sijaitseva elokuva esitetään anamorfisella 1.85:1 kuvalla, joka on laadultaan jossain hyvän ja erinomaisen välissä. Vahvojen värien vastapainoksi kuva on ehkä aavistuksen pehmeä, eikä visuaalisesti upean tuotannon pikku yksityiskohdista pääse näin aivan täysin rinnoin nauttimaan. Koko kuva-alalla on lisäksi juuri ja juuri havaittava kohinakerros. Reunaterävöintiä on käytetty sen verran säästeliäästi, että kaksinkertaiset ääriviivat eivät pääse häiritsemään.

Elokuvan äänimiksaus on esimerkillisen ärhäkkä ja niin dynaaminen, että äänenvoimakkuuden vaihtelut asettavat kotiteatterin äänentoistolle kovia vaatimuksia. Riittämätön tai huonosti säädetty äänentoisto pakottaa katsojan nostamaan äänenvoimakkuutta elokuvan hiljaisissa kohtauksissa ja sitten pudottamaan sitä äkisti toimintakohtauksen jylinän irrottaessa rappaukset katosta. Dolby Digital -raita on koodattu vain 384 kilobitillä. Tämän ansiosta 768 kilobittinen DTS-raita pieksee sen mennen tullen joka suhteessa. Etenkin korkeilla taajuuksilla DTS-raita on selvästi erottelevampi ja puhtaampi.

Tekstittämättömällä kommenttiraidalla ovat äänessä ohjaaja del Toro ja Hellboyn luoja Mike Mignola. Keskinäisen kehun kerhon sääntöjen mukaisesti kritiikkiä on turha odottaa, joskin del Toro jaksaa vitsailla omalla kustannuksellaan. Turinointi valottaa mm. sarjakuvan taustoja, elokuvaprojektin edistymistä, kuvausten kommelluksia, Hellboyn mytologiaa, tuotannon visuaalista ilmettä ja Mignolan osuutta elokuvan suunnittelussa. Raita sisältää aimo annoksen mielenkiintoista triviaa sekä sarjakuvan että elokuvan ystäville.

Kaksi levyä lisukkeita

Vaikka julkaisun levyt kaksi ja kolme ovat täynnä ekstramateriaalia, on lisukkeita riittänyt leffalevyllekin. Elokuvan voi katsoa "The Right Hand of Doom" -toiminnon kanssa, jolloin ruudulle ilmaantuu ajoittain Hellboyn massiivinen käsivarsi. Kaukosäätimen enter-napin painallus tuolloin käynnistää sarjan kuvauksista kertovia koosteita.

Ensimmäisellä lisukelevyllä on kolme teatteriversiosta poistettua kohtausta, jotka ovat tosin nyt mukana tässä pidemmässä versiossa. Levyn ehdoton helmi on The Seeds of Creation -dokumentti (n. 142 min), joka seuraa elokuvan valmistumista ensimmäisistä suunnittelukokouksista lähtien, aina dialogin jälkiäänityksiin ja ensi-iltaan saakka. Dokumentista on selvästi aistittavissa Taru sormusten herrasta -DVD-.julkaisujen vaikutus dokumentin tuottajiin. Levyllä on lisäksi kuvakäsikirjoituksia luonnoksina ja erilaisina liikkuvina versioina, joita voi vertailla valmiiseen elokuvaan. Parin trailerin seurana on vielä kahdeksan tv-mainosta.

Lisukevyörytys jatkuu kolmoslevyllä maskeerauksesta ja erikoistehosteista kertovilla dokumenteilla (n. 20 min). Mignola, del Toro ja Pearlman vierailivat Comic-Con 2002:ssa kertomassa tulevasta elokuvasta, ja paneelikeskustelusta tarttui videonauhalle 23 minuutin verran materiaalia. Sarjakuvapiireissä arvostettu Scott McCloud kertoo sarjakuvan historiasta ja Hellboyn merkityksestä 12 minuutin verran. Mignolan esituotantotaiteesta saa nauttia Mignolan kommenttien kera; 40 minuutissa Mignola käy läpi satakunta piirrosta. Julkaisun kummallisin lisuke on From the Den, joka sisältää kolme vanhaa Universalin McBoing Boing -piirrettyä. Liekö sitten kyseessä Mignolan henkilökohtainen suosikki, mutta piirretyillä ei ole mitään tekemistä Hellboyn kanssa.

Paketin takakannessa listataan vielä musiikkiääniraita säveltäjän kommentein. Sitä ei kuitenkaan levyiltä löydy, kiitos viime hetkellä muuttuneiden julkaisuoikeuksien: soundtrack-CD myydäänkin Euroopassa erikseen.

Petri Teittinen