 |
|
The Day After Tomorrow - Special Edition |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
2.37:1 anamorfinen widescreen
Ääniraita
englanti - Dolby Digital 5.1 (448kbit)
unkari - Dolby Digital 5.1 (384kbit)
englanti - DTS5.1 (768kbit)
Kesto
118:35 min
Tekstitys
suomi, englanti, ruotsi, tanska, norja, islanti, unkari sekä unkari kuulovammaisille (ei pakkotekstejä)
Lisukelevyllä englanti, ranska, saksa, italia, espanja, hollanti
|
|
 |
|
 |
|
Jääkausi tulee - mutta ihminen sopeutuu
Ilmaston historiaa ja tulevaisuutta tutkiva tiedemies Jack Hall (Dennis Quaid) on ottamassa ryhmänsä kanssa näytteitä napajäätiköllä, ja pääsee todistamaan tuhansien neliökilometrien kokoisen jäälautan irtoamista. Hallin teorian mukaan ilmaston lämpeneminen tulee käynnistämään uuden jääkauden, kun sulavien napajäätiköiden kylmät vedet sotkevat valtamerien lämpimät virtaukset. Hän yrittää varoittaa viranomaisia ihmiskuntaa uhkaavasta vaarasta, mutta lyhytnäköiset poliitikot kuittaavat Hallin teorian pötypuheena ja tarpeettoman paniikin lietsomisena.
|
 |
|
Samaan aikaan poikkeuksellinen sää raivoaa eri puolilla maailmaa: Tokiossa sataa jalkapallon kokoisia jääkimpaleita, New Delhi on lumimyrskyn kourissa ja valtavat tornadot repivät kappaleiksi Los Angelesia. Merivirtoja tarkkailevat luotaimet ilmoittavat merivirtausten lämpötilojen romahtavan äkillisesti ja Hallin maalaama uhkakuva muuttuu todellisuudeksi. Jackin poika Sam (Jake Gyllenhaal) on New Yorkissa, kun suurkaupunki joutuu jääkautta enteilevän supermyskyn kouriin. Tappavaa säätä uhaten Jack lähtee pelastamaan poikaansa varmalta kuolemalta.
|
|
|
Ihmeiden aika ei ole ohi
Saksalaisen Roland Emmerichin aikaisemmat elokuvat ovat olleet aivottomia erikoistehosterymistelyjä, jotka unohtaa ennen kuin on päässyt elokuvateatterista ulos. The Day After Tomorrow kääntää uuden lehden ohjaajan uralla, sillä se on paitsi äärimmäisen viihdyttävä, myös ajatuksia herättävä ekologinen kannanotto, joka ruotii Amerikan nykyhallinnon välinpitämätöntä asennetta ympäristökysymyksiin. Pahikseksi on valittu luonnosta viis veisaava varapresidentti, joka näkee lopulta valon - liian myöhään, mutta näkeepä kuitenkin.
|
|
|
The Day After Tomorrow on ennen kaikkea todella komeaa katseltavaa. Ilmastomuutoksen aiheuttamat tornadot, hyökyaallot ja supermyrskyt raatelevat, repivät ja silppuavat sivilisaatiomme aikaansaannokset ällistyttävällä tehokkuudella. Apokalyptiset näkymät tekevät liki lähtemättömän vaikutuksen, ja sopii vain toivoa, että yhteiskuntamme asioista päättävät henkilöt katsovat elokuvan ajatuksella. Emmerichin aiempien tuotosten tapaan tämäkin elokuva keskittyy Amerikkaan, eikä uuden jääkauden vaikutuksia muuhun maailmaan näytetä kuin vilaukselta. Independence Dayn kuvottavaa amerikkalaisylistystä ei sentään tarvitse tässä elokuvassa sietää, vaikka jenkkilippu liehuukin lähikuvassa pariin otteeseen - elokuva kätkee sisäänsä yllättävän määrän anti-amerikkalaista retoriikkaa.
|
|
|
Ei ihan aukoton illuusio
The Day After Tomorrow vaatii toki katsojaltaan ponnisteluja illuusion säilyttämiseksi. Kyynisen tarkastelijan on kovin helppo puhkoa reikiä Emmerichin rakentamaan keinotodellisuuteen ja kuitata tietyt asiat sulana mahdottomuutena - hieman samaan tapaan kuin varapresidentti kuittaa Jack Hallin ilmastoteoriat. Jääkauden epätodellisen ripeä käynnistyminen sekä vaikuttava jäätymisilmiö, joka tekee ihmisistä jääpatsaita sekunnin murto-osassa on vielä helppo hyväksyä tarinan dramatisoinnille tarpeellisina ilmiöinä. Eläintarhasta karanneet sudet ovat sen sijaan ärsyttävän läpinäkyvä ja keinotekoinen konsti luoda jännitystä tilanteeseen, jossa sitä ei enää tarvita. Hampaiden kiristelyä aiheuttaa myös se, että sitkeiden selviytyjien joukko on linnoittautunut kirjastoon, joka on pullollaan puisia huonekaluja ja kirjahyllyjä, mutta nämä älypäät alkavat polttaa kirjoja.
|
|
|
Maailmanlaajuisen katastrofin seuraaminen yleistasolla olisi helposti muuttunut puuduttavaksi erikoistehostemyllytykseksi, joten Emmerich on erittäin fiksusti tuonut tarinan tavallisen ihmisen tasolle keskittymällä Jack Hallin ja tämän pojan kokemuksiin. Pojastaan erkaantunutta Jackia esittävä Dennis Quaid hoitaa roolinsa erinomaisesti. Jack näkee poikansa pelastamisen viimeisenä mahdollisuutena paikata isän ja pojan välit, ja lähtee siksi vaaralliselle matkalle supermyrskyjen runteleman Amerikan halki. Quaid tekee tempusta uskottavan, vaikka paperilla idea tuntuu hieman hullunkuriselta. Sympaattisen Jake Gyllenhaalin varmuudella esittämä Sam joutuu hänkin pariin kiperään tilanteeseen yrittäessään hankkia lääkettä rakastamalleen neitokaiselle. Samalla leffaan saadaan ujutettua ripaus teiniromanssia, joka tasapainottelee tarpeettomuuden ja korniuden rajalla, lipsumatta kuitenkaan liian siirappiseksi.
Jostain syystä The Day After Tomorrowia markkinoidaan erikoistehosteleffana, vaikka siinä on koskettava tarina ja tärkeä sanoma kerrottavanaan. Visuaalisesti huikeat tehosteet toki auttavat tunnelman luomisessa, mutta TDATin leimaaminen aivottomaksi erikoistehostepläjäykseksi tekee sekä elokuvalle että katsojalle ison karhunpalveluksen.
|
|
|
Viileä hologrammikansi
Kaksilevyinen Special Edition on pakattu todella hienoon pahvikoteloon, jonka kantta koristaa näyttävä hologrammipainatus. Parilla kommenttiraidalla sekä Alien vs. Predator -elokuvan mainoksella kohennettu leffalevy on teknisesti erinomainen joka suhteessa. Anamorfinen 2.37:1 kuva on liki virheetön, erittäin yksityiskohtainen, väreiltään upea ja mustan toistoltaan esimerkillinen. Levyn Dolby Digital- ja DTS-ääniraidat tekevät vaikutuksen jo elokuvan alkuminuuteilla. Kaikkia kaiuttimia käytetään lähes tauotta läpi elokuvan ja näennäisesti hiljaisissakin kohtauksissa takakanavia hyödynnetään vaivihkaa tilatunnelman luomiseen. Dialogi säilyy mukavan selkeänä kaikkein äänekkäimmissäkin toimintakohtauksissa. Bassokanavan vatsanpohjaa kutkuttava murina välittää erinomaisesti luonnon raivon tornadojen mellastaessa Los Angelesissa. DTS-raita on aavistuksen selkeämpi ja erottelevampi, mutta molemmat ääniraidat ovat mitä parhainta demomateriaalia kotiteatterin äänentoiston esittelyyn.
|
|
|
Ensimmäisellä kommenttiraidalla puhuu ohjaaja Roland Emmerich, aisaparinaan villi ja sangen värikästä kieltä käyttävä tuottaja Mark Gordon, joka ei tunnu välittävän studion lakimiesosastosta. Tietokoneanimoitujen susien jahdatessa elokuvan sankareita, innostuu Gordon murisemaan suden lailla tuon tuostakin. Kun tulee puhe leffan musiikista, intoutuu Gordon laulamaan musiikin mukana, sanoittaen laulut lennossa noloin tuloksin. Hauskanpidon ohessa kaverukset kertovat käsikirjoituksen eri vaiheista ja haasteista, kuvauspaikoista ja elokuvan mutkikkaasta leikkausprosessista. Kaksikko huomaa myös usein kertoa mikä kuvassa näkyvä on aitoa, mikä digitaalista tehostetta. Heti alussa katsojaa odottaa iso yllätys: elokuvan ensimmäinen pitkä kamera-ajo napajäätikön yläpuolella on luotu kokonaan tietokoneella. Gordon myöntää, että varapresidentin rooliin valittiin tarkoituksella hieman Dick Cheneyn näköinen näyttelijä, ja että tekijät saivat asiasta paljon negatiivista palautetta.
|
|
|
Toisella kommenttiraidalla jutustelevat toinen käsikirjoittaja Jeffrey Nachmanoff, kuvaaja Ueli Steiger, leikkaaja David Brenner ja tuotannon suunnittelija Barry Chusid. Heidän turinointinsa lipsahtaa aika-ajoin kovin tekniseksi ja puisevaksi, eikä kommenttiraita yllä viihdyttävyydessä lähellekään Emmerichin ja Gordonin hupailua. Steiger kertoo käyttäneensä Super35-filmiä ja listaa paljon kuvausteknistä triviaa, joka ei voi kiinnostaa kuin kuvaajan ammatista haaveilevia katsojia. Kumpaakaan kommenttiraitaa ei valitettavasti ole tekstitetty.
|
|
|
Laajat lisämateriaalit
Kakkoslevy on tuttuun tapaan omistettu pelkästään lisämateriaaleille, joiden joukkoon on eksynyt myös täysin turhaa, muka-interaktiivista täytettä. Lisukelevyn helmiä ovat yli tunnin mittaiset dokumentit The Science of Tomorrow ja Eye of the Storm: Filming The Day After Tomorrow. Ensinmainittu käsittelee planeettamme ilmastoa, sen tutkimista ja ilmansaasteiden aiheuttamia muutoksia. Katsojaa pelotellaan tietysti tulevaisuuden uhkakuvilla. Jälkimmäinen on erittäin mielenkiintoinen, laaja ja välillä liiankin yksityiskohtainen katsaus elokuvan tekemiseen, joka keskittyy kuitenkin liiaksi lukemattomien erikoistehostekohtausten läpikäymiseen. Mukaan mahtuu tosin myös materiaalia studio- ja ulkoilmakuvauksista. Hupaisaa on oppia, että Hollywoodissa on yritys, joka on keskittynyt pelkästään mahdollisimman aidon näköisen lumen luomiseen paperisilpusta ja erilaisista kemikaaleista.
|
|
|
Poistettuja kohtauksia on kaikkiaan 16 minuutin verran ja ne voi halutessaan katsoa Emmerichin ja Gordonin kommenttien kera. Muita lisukkeita ovat mm. liikkuvat ja staattiset kuvakäsikirjoitukset, tuotantovalokuvat ja piirrosgalleriat sekä yli puolituntinen erikoistehostedokumentti, joka kertoo mm. New Yorkin katujen ja rakennusten pikkutarkasta skannaamisesta lasermittausjärjestelmällä. Elokuvan musiikille on omistettu oma 10-minuuttinen haastattelukoosteensa, samoin kuin ääniraidan miksaamisellekin. Katsojalle tarjotaan interaktiivinen äänidemo, jossa voi kuunnella erään kohtauksen äänimaailman luomiseen käytettyjä elementtejä muista irrallaan. Kaukosäätimen audio-nappulalla valitaan, mitä kohtauksen kahdeksasta äänielementistä kuunnellaan; vaihtoehtoja ovat mm. pelkkä dialogi, helikopterin äänimaailma, moottorit, jää ja tuuli sekä musiikki.
|
|
|
Turhanpäiväistä -osastoon eksyvät City Freeze, joka näyttää pikkuruisessa ruudussa miltä kourallinen suurkaupunkeja näyttäisi jääkauden jäljiltä, sekä Global Watch, joka esittelee viimeisen vuosisadan hurjimpia rajumyrskyjä ja luonnonmullistuksia kehnojen valokuvien ja kuvatekstien avulla. Lisukelevy on näistä huolimatta erinomainen kokonaisuus, jonka parissa lipsahtaa muutama tunti kuin siivillä. Julkaisun kokonaisarvosanaa on rankaistu puolen tähden menetyksellä lisukelevyn suomenkielisen tekstityksen puutteesta (vaikka englanninkielinen tekstitys levyllä onkin), sekä kommenttiraitojen täydellisestä tekstittämättömyydestä.
arvostelu © 2004 Petri Teittinen
|
|
|
