 |
|
Hyvät, pahat ja rumat
Special Edition |
|
 |
| |
Kuvaformaatti
2.37:1 anamorfinen widescreen
Ääniraita
englanti, saksa ja ranska:
Dolby Digital 5.1 (448kbit)
Kesto
171:21 min
Tekstitys
suomi, ruotsi, tanska, norja, englanti ja 12 muuta kieltä
(ei pakkotekstejä)
|
|
 |
|
Kuvia elokuvasta:
|
|
|
Kuvia DVD:ltä:
|
|
|
 |
|
Kuoleva mies kertoo kahdelle välejään selvittävälle desperadolle 200 000 dollarin arvoisen kulta-aarteen sijainnin. Kohtalo, tuo ikuinen kiusoittelija, nauraa makeasti, sillä viimeisiään vetelevä miekkonen kertoo toiselle henkipatolle mille hautausmaalle aarre on haudattu, ja toiselle minkä nimisessä haudassa aarre lepää. Luottamuspulan takia kumpikaan ei suostu kertomaan tietojaan toiselle, joten kaksikko hautaa väliaikaisesti sotakirveen, ja lähtee pitkälle matkalle halki sisällissodan runteleman Amerikan. Parivaljakon tietämättä tieto aarteesta on kiirinyt myös häikäilemättömän palkkamurhaajan korviin. Ympärillä riehuva verinen sota tekee parhaansa sotkeakseen miesten suunnitelmat, kunnes kolmikko kohtaa lopulta legendaarisessa mittelössä hautausmaalla.
Clint Eastwoodin esittämä vähäpuheinen ja vähäeleinen Blondi ei ole yhtä kylmä ja kyyninen kuin esittämänsä hahmot dollaritrilogian kahdessa ensimmäisessä elokuvassa. Kivikasvoinen pistoolisankari kykenee lohduttamaan kuolevaa sotilasta ja suojelemaan kissanpoikaa hatussaan. Inhimillisyys ei kuitenkaan vähennä yhtään henkilöhahmon pohjatonta karismaa: tämä satunnaisia irtoherjoja murjova antisankari on toiminut muottina käytännössä kaikille nykyajan toimintaelokuvien sankareille. Blondin vastapainona häärää hyperaktiivisesti kieroileva Tuco (Eli Wallach), elokuvan nimen "ruma", joka ei epäröi ryöstää ruumiita tai pettää kumppaniaan heti tilaisuuden tullen. Mausteensa soppaan tuo vielä Lee Van Cleefin luihu ja häikäilemätön Enkelisilmä, jonka jokaisesta eleestä aistii miehen sisimmässä asustavan pahuuden.
|
 |
|
Kolmikon lopullinen välienselvittely hautausmaalla on elokuvataidetta tehokkaimmillaan. Leone ei kiirehdi, vaan rakentaa kohtauksen käsinkosketeltavan tunnelman huolellisesti, jopa raivostuttavan hitaasti. Kamera siirtyy pikkuhiljaa leikkausten kautta panoraamasta yhä lähemmäksi desperadojen sisimpiä tuntoja, päätyen lopulta tiukasti rajattuihin lähikuviin taistelijoiden silmäpareista. Kärsimättömät katsojat kiemurtelevat loputtomilta tuntuvien lähikuvien ja leikkausten loisteessa, Ennio Morriconen kuolemattoman musiikin nostaessa jännitteen huippulukemiin. Leonelle ominaisesti pitkän nostatuksen jälkeen väkivalta räjähtää ruudulla salaman lailla, ja kaikki on ohi sekunnin murto-osassa.
Sergio Leone ehti urallaan ohjata vain kymmenkunta elokuvaa, mutta hänen omintakeinen ja tinkimätön tyylinsä jätti jälkensä elokuvan historiaan, ja teki lähtemättömän vaikutuksen moniin nykypäivän kuuluisimpiin ohjaajiin. Tämä "dollaritrilogian" viimeinen osa on Leonea ja lännenelokuvaa parhaimmillaan: liki kolmetuntinen eepos, joka tarjoilee mustaa huumoria, brutaalia väkivaltaa, hervottomia juonenkäänteitä ja herkullisia hahmoja.
|
|
|
Hyvät, pahat ja rumat - Special Edition on pakattu näyttävään pahvikoteloon, jonka sisältä paljastuu kolmen sivun levyiseksi aukeava kansio. Sisäkannen taskussa on 12-sivuinen Leonesta ja elokuvasta kertova englanninkielinen lehtinen. Kaksilevyisen julkaisun ykköslevy sisältää elokuvan ja filmihistorioitsija Richard Schickelin kommenttiraidan. Kakkoslevy on omistettu elokuvan iän huomioon ottaen yllättävän runsaille lisämateriaaleille. Kun Hyvät, pahat ja rumat esitettiin ensimmäistä kertaa Roomassa vuonna 1966, sen pituus oli 177 minuuttia ja 43 sekuntia. Amerikan ensi-iltaansa varten se leikattiin 161 minuutin mittaiseksi. Nyt julkaistu Special Edition sisältää elokuvan digitaalisesti restauroidun pitkän version, jossa on mukana myös kohtauksia, joita ei nähty vuoden 1966 versiossa. PAL-käännöksen ansiosta DVD:n versio on ajallisesti 4 prosenttia teatteriversiota lyhyempi; filmikeloilta oikeaoppisesti esitettynä tämä uusi Special Edition -versio kestäisi hieman yli 178 minuuttia.
Restauroitu kuva ja remiksattu ääni
Elokuva esitetään anamorfisella 2.37:1 laajakangaskuvalla, ja hyvä niin, sillä Leone käyttää alituiseen kuvan koko leveyttä hyväkseen: kuvan rajaaminen kapeammaksi olisi tuhonnut monien kohtausten elegantit sommitelmat. Laadullisesti kuva on yleisesti ottaen hyvä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa kohinan poistamisen aiheuttamaa liikesumeutta ja ajoittain hyvinkin näkyviä, ylenpalttisen jälkiterävöityksen aiheuttamia "sädekehiä" ääriviivojen ympärillä. Restauroitua kuvaa kannattaa aivan huvin vuoksi verrata kakkoslevyllä sijaitsevaan ranskalaiseen traileriin, jonka kuvaa ei ole entisöity. Trailerin suttuinen ja väreiltään aivan pielessä oleva kuva auttaa oivaltamaan, miten valtava urakka elokuvan restauroinnissa on ollut, ja miten loistavasti entisöijät ovat urakassaan onnistuneet.
Ääniraidan remiksaus alkuperäisestä monoraidasta 5.1-kanavaiseksi on aina vähintäänkin haastava projekti. HPR:n tapauksessa ääniraita painottuu reilusti huoneen etuosaan; takakaiuttimia käytetään erittäin säästeliäästi. Sen sijaan ääniraidan miksaaja on keskittynyt erittäin leveän stereokuvan luomiseen ja onnistunut siinä mainiosti: leveän kuvasuhteen ansiosta monet äänitehosteet soivat aivan oikeassa tai vasemmassa reunassa. Bassokaiutin murahtaa vain muutaman kerran räjähdyksiä tehostaen. Kokonaisuutena ääniraita soi hieman ohuesti ja latteasti 40-vuotiaan lähdemateriaalin ehdoilla. Elokuvassa on myös kohtauksia, joihin ei aikoinaan äänitetty englanninkielistä puhetta, joten Wallach ja Eastwood dubbasivat kohtaukset nyt DVD:tä varten. Eastwoodin uutta dialogia ei havaitse kovin helposti, mutta Wallachin ääni on muuttunut 40 vuoden aikana selvästi. Lee Van Cleefin uuden dialogin äänitti sijaisnäyttelijä, sillä Van Cleef kuoli vuonna 1989.
|
|
|
Lisämateriaalit
Kakkoslevyn sisältö on tekstitetty mm. suomeksi, ja suurin osa dokumenteista esitetään anamorfisella kuvalla sekä DD2.0-äänellä. Leonesta, hänen elokuvistaan ja tyylistään kertovat kaksi dokumenttia kestävät yhteensä 45 minuuttia. Dokumentit haastattelevat näyttelijöiden lisäksi tuottaja Alberto Grimaldia, englanninkielisen version dialogin kirjoittajaa Mickey Knoxia, sekä filmihistorioitsija Richard Schickeliä. Schickel on äänessä myös ykköslevyn kommenttiraidalla, jossa hän tarjoilee runsaasti mielenkiintoista triviatietoa ja hupaisia tarinoita Leonen näyttelijöilleen asettamista haasteista, kertoo sisällissodan tapahtumista ja hekottelee katsojan kanssa elokuvan vitseille.
|
|
|
Amerikan sisällissotaa ja pahamaineisen kenraali Sibleyn virhearviointeja käsitellään dokumentissa The Man Who Lost The Civil War (14:23min). Elokuvan entisöintiprosessia valotetaan mielenkiintoisessa 11-minuuttisessa dokumentissa, jossa verrataan DVD:n versiota teatteriversioihin, ja entisöinnistä vastanneen yhtiön omistaja kertoo elokuvan harvinaislaatuisesta filmimateriaalista ja sen aiheuttamista ongelmista. Elokuvan kadonneita ja ajan hampaan kelvottomiksi kalvamia kohtauksia esitellään kahdessa dokumentissa (yht.10:16min) tekstiruutujen ja laadultaan vaihtelevan kuvamateriaalin avulla. Ennio Morriconelle on omistettu kaksi dokumenttia, joista ensimmäinen (7:48min) haastattelee Morriconen kanssa työskennelleitä henkilöitä, ja jälkimmäinen (12:25min) päästää ääneen elokuvamusiikista kirjoittavan Jon Burlingamen. Elokuvan ranskalaisen trailerin lisäksi kakkoslevyllä on vielä julistegalleria, sekä kolme helposti löytyvää "pääsiäismunaa", jotka sisältävät kolme alle minuutin mittaista pätkää Eli Wallachin ja Clint Eastwoodin haastatteluista.
Petri Teittinen
|
|
|
