 |
Eletään 1960-luvun alkua, kun überfeministi Barbara Novak (Renée Zellweger) saapuu New Yorkiin mainostamaan esikoiskirjaansa Down With Love. Barbaran mielestä naiset ja miehet ovat joka suhteessa tasa-arvoisia, ja tämä pätee myös yhden yön seikkailuihin ja rakastumiseen. Sipsakka blondi suositteleekin kirjassaan naisia kaikkialla sanomaan rakkaudelle "ei!" ja heittäytymään miesten tavoin pinnallisen ja huolettoman seksin maailmaan.
Kirjan markkinointi takertelee aluksi pahemman kerran. Sitten kustantaja saa neronleimauksen ja pestaa kaupungin kovamaineisimman toimittajan ja vielä pahamaineisemman naistenmiehen, Catcher Blockin, kirjoittamaan artikkelin Barbarasta ja tämän kirjasta suosittuun Know-miestenlehteen. Block (Ewan McGregor) jättää kuitenkin ilmaantumatta jokaiseen tapaamiseen, koska hänellä on tärkeämpää tekemistä lentoemäntien kanssa. Novak raivostuu kuullessaan syyn Blockin poissaoloihin ja haukkuu tämän pahimman luokan sovinistiksi TV:n visailuohjelmassa. Tästä suivaantuneena Block tekeytyy NASA:n astronautiksi ja päättää maksaa potut pottuina hurmaamalla kirjailijan. Näin hän todistaa, että kirjan sanoma on silkkaa hölynpölyä.
Pirteän iloinen yllättäjä
Allekirjoittanut saa tavallisesti näppylöitä kuullessaan sanat "romanttinen komedia", mutta Vähät rakkaudesta on erittäin positiivisella tavalla poikkeuksellinen lajityyppinsä edustaja. Ohjaaja Peyton Reed on nimittäin tehnyt kaikkensa, että elokuva muistuttaisi mahdollisimman paljon 1950- ja 60-luvun taitteen suosittuja sänkykamarikomedioita. Innoituksen lähteekseen Reed mainitsee kommenttiraidalla etenkin Doris Dayn ja Rock Hudsonin kepeät komediat, joissa ei koskaan näytetty mitään, mutta vihjailtiin sitten sitäkin enemmän valoilla, varjoilla ja kaksimielisellä dialogilla.
Reed on paria pikkuseikkaa lukuunottamatta onnistunut erinomaisesti: Vähät rakkaudesta näyttää ja kuulostaa lähes joka suhteessa 1960-luvun alussa tehdyltä komedialta, vangiten aikakauden tunnelman ja pirteän optimistisen energisyyden. Elokuvan väripaletti on aikakauden tapaan äärimmäisen vahva, jopa ylisaturoitunut, joskin Jeff Cronenwethin kuvaus on selvästi esikuviaan modernimpaa ja sulavampaa. Upeat lavasteet, kuten Barbaran ja Catcherin asunnot, ovat mannaa aikakauden arkkitehtuurin ihannoijille. Ihasteltavaa riittää yllinkyllin myös muodin seuraajille, sillä Barbaran garderoobista löytyy mitä huikeimpia luomuksia.
Mainio käsikirjoitus tarjoilee runsaasti komediaa, hupaisan noloja yhteensattumia ja riemukasta dialogia, sekä luonnollisesti (aidosti) yllättävän juonenkäänteen aivan kalkkiviivoilla. Ewan McGregor on erinomainen roolissaan, joka sisältää ripauksen James Bond -maista karismaa, poikamaista leikkisyyttä ja aimo annoksen itsevarmaa naistenmiestä. Zellweger on ajoittain jopa ylitsevuotavan pirtsakka, lipsahtamatta silti ärsyttävän puolelle. Bonuspisteitä näyttelijätär kerää elokuvan loppupuolen monologillaan, joka vain jatkuu ja jatkuu ilman ainuttakaan leikkausta. Know-lehden päätoimittajana hermoilee David Hyde Pierce, joka tunnetaan paremmin radiopsykiatri Frasierin Niles-veljenä. Valitettavasti rooli on kuin Nilesille kirjoitettu, joten Hyde Pierce joutuu taas esittämään epävarmaa ja äärimmäisen neuroottista stressaajaa.
Elokuvan ahkerasti tavoittelema illuusio rikkoutuu kuitenkin aika-ajoin, useimmiten näyttelijöiden takia. McGregorilla ei mainioista ilmeistään huolimatta ole Rock Hudsonin tai Cary Grantin karismaa saatika kroppaa, eikä Zellwegerin paikoin väkinäinen roolisuoritus yllä Doris Dayn tai Audrey Hepburnin tasolle. Lisäksi ihminen on muuttunut 40 vuoden aikana niin paljon, että Zellwegerin trimmatun lihaksikas kroppa ei oikein sovi kuvaan. Myös ohjaaja Reed sörssii tunnelman pahasti menemällä eroottisessa vihjailussaan pariin kertaan aivan liian pitkälle.
Pikkuvikoineenkin Vähät rakkaudesta on äärimmäisen piristävä elokuva. Se on kuin raikas tuulahdus vuosikymmenten takaa, jolloin elokuvia tehtiin rakkaudesta taiteeseen, eikä studion osakkeenomistajien pankkitilien lihottamiseksi.
DVD
Elokuvan hieman vaatimattoman teatterikierroksen huomioon ottaen Vähät rakkaudesta -DVD-julkaisu sisältää yllättävän paljon lisämateriaalia. Julkaisun ainokaiselle levylle on ängetty elokuvan ja kommenttiraidan lisäksi poistettuja kohtauksia, kourallinen haastattelukoosteita ja muuta mukavaa. Tekniseltä tasoltaan julkaisu edustaa hyvää keskitasoa. Kuva esitetään anamorfisena ja 2.41:1 kuvasuhteella, sisältäen nyky-DVD:lle normaalin määrän kohinaa, liikesumeutta ja reunaterävöitystä. Elokuvan ainoa ääniraita on kuusikanavainen Dolby Digital, joka painottaa ennen kaikkea tuikitärkeää dialogia. Dialogia tuetaan erinomaisesti Marc Shaimanin villillä musiikilla, joka tuo ajoittain mieleen vanhat Tom & Jerry -piirretyt. Musiikkia käytetään loisteliaasti vitsien ja kaksimielisten murjausten tehostamiseen.
Kommenttiraita ja lisukkeet
Valinnaisella englanninkielisellä tekstityksellä varustettu kommenttiraita päästää ääneen ohjaaja Peyton Reedin, jonka ulosannista havaitsee heti, miten rakas elokuva tämä hänelle on. Reed esittelee näyttelijät, kertoo heidän valinnastaan ja työskentelemisestä heidän kanssaan, kuvauksissa sattuneista kommelluksista ja käytännön piloista, sekä tietysti 40 vuotta vanhan elokuvatyylin imitoimisesta. Käy ilmi, että taksimatkojen taustana käytetty kuvamateriaali on lähtöisin kahdesta Rock Hudsonin ja Doris Dayn tähdittämästä elokuvasta. Reed kertoo myös elokuvan huomaamattomista digitaalitehosteista, joita ilman leffaa olisi ollut lähes mahdoton tehdä. Tarinaa irtoaa myös lavasteista, puvustuksesta, valaistuksesta, kuvauksesta ja elokuvan värimaailman digitaalisesta säätämisestä. Kokonaisuutena informatiivinen ja viihdyttävä kommenttiraita.
Lisuketarjonta starttaa Ewan McGregorin ja Renée Zellwegerin esittämän "Here's to love" -kappaleen alkuperäisellä videomateriaalilla (3:43 min), jota seuraavat viisi poistettua kohtausta (yht. 3:48 min) ohjaajan valinnaisten kommenttien kera. "Guess my game" -visailuohjelman alkuperäisen videomateriaalin (1:12 min) jälkeen on vuorossa kooste (1:04 min), jossa näyttelijät testaavat erilaisia kampauksia ja vaatekertoja pilke silmäkulmassa. Blooper Reel, eli pilalle menneiden otosten kooste (6:36 min), on lisukkeiden huvittavin osio. Kuusi lyhyttä haastattelukoostetta (yht. 16:25 min) käsittelevät kuvauksia, 60-luvun New Yorkin luomista eri keinoin, vaatetusta, musiikkia, Tony Randallin pientä roolia ja jaetulla ruudulla tapahtuvien kohtausten kuvaamista. Kameran edessä vierailevat ohjaajan lisäksi näyttelijät ja muuta tuotantoväkeä. HBO Special on pinnallinen TV-kanavalle tuotettu haastattelukooste (12:36 min) ja Testimonial (0:36 min) puolestaan omituinen "Down With Love" -kirjan TV-mainos. Lopuksi mainostetaan vielä elokuvan soundtrackia.
Petri Teittinen
|
 |
