 |
Freddy Krueger on helvetissä ja halajaa takaisin nuorten uniin. Springwoodin penskat ovat kuitenkin unohtaneet tyystin Freddyn ja tämän karmivasti palaneet kasvot, sillä pikkukaupungin päättäjät ovat tehneet kaikkensa ikävän menneisyyden hautaamiseksi. Freddy saa yhteyden Jasoniin, jota mikään voima maan päällä ei voi tappaa ja huijaa tämän käynnistämään verikekkerit. Ruumiskasan kasvaessa teinit alkavat taas pelätä puskien rapinaa ja Freddy palaa kuolleista jatkamaan kesken jäänyttä urakkaansa. Mutta machetea heiluttava Jason Voorhees ei suostukaan siirtymään syrjään ja edessä on kahden kauhuikonin verinen yhteenotto.
Freddy vs. Jason ei varmastikaan ole se elokuva, jota molempien sarjojen fanit toivoivat. Kummatkin kauhulegendat ovat omalla tavallaan niin paljon elämää suurempia hahmoja, että ne eivät yksinkertaisesti mahdu samaan elokuvaan. Tarina ei ymmärrä keskittyä yhteen kohteeseen, vaan jakaa huomionsa tasaisesti Freddyyn, Jasoniin ja näiden jahtaamiin nuoriin, minkä seurauksena sekä Freddy että Jason toimivat vain puolella teholla. Sääliksi käy Ronny Yu'ta: miekkonen ohjasi aikoinaan Hongkongissa kauniita ja koskettavia elokuvia, mutta on Hollywoodissa jumittunut laimeiden kauhuelokuvien jonninjoutavien jatko-osien ohjaajaksi, joka pestataan projektiin kun se ei enää muille kelpaa.
FvJ on haparoiva ja lähestymistavastaan epävarma paluu 80-luvun ensimmäisten teinislashereiden maailmaan, jossa viina, huumeet ja teini-ikäisten välinen seksi takasivat varman kuoleman lätkäveskarin naamiota kantavan mielipuolen muodossa. Nyt näiden kiellettyjen ja kuolemalla palkittavien ajanvietteiden listaan on lisätty laittomat yöravet. Lenkkitossun älykkyysosamäärällä siunatut teinit eivät ole koskaan nähneet ainuttakaan kauhuelokuvaa, eivätkä siksi osaa välttää umpikujaan juoksemista tai öisessä metsässä ominpäin hortoilua. Lahtipenkkiä odottavien nuorten joukossa on tietysti yksi sisukas nuori nainen ja tämän täydellinen poikaystävä, jotka selviävät koettelemuksesta hengissä kaiken järjen vastaisesti.
Jännittäviksi tarkoitetut kohtaukset ovat tahattoman hauskoja, dialogi usein ala-arvoista ja näyttelijäsuoritukset - sanan laajimmassa merkityksessä - lähes poikkeuksetta karmivia. Ensisilmäyksellä on selvää, millä avuilla sisukasta teiniä esittävä Monica Keena sai roolin. Kyllä, hän on muodollisesti pätevä. Sivuosassa nähdään Destiny's Child -yhtyeestä tuttu Kelly Rowland ensimmäisessä leffaroolissaan, ja neidon kunniaksi on sanottava, että suoritus olisi voinut olla paljon huonompikin. Englund virnistelee tuttuun tapaan, mutta kipinä puuttuu. Kirzingerin "esittämä" Jason ei onnistuisi pelottelemaan edes kissanpoikasta.
Freddy vs. Jasonin tuotantotiimi ei ole oppinut lajityypin menneisyydestä yhtikäs mitään. Käsikirjoitus pohjustaa uhrijuhlat muutamalla lauseella, eikä aikaakaan, kun FvJ siirtyy seuraamaan orjallisesti tuttua ja monien elokuvien puhki tallustamaa polkua arvattavaan loppuratkaisuunsa saakka. Katsojien aliarviointi saavuttaa ajoittain uskomattomat mittasuhteet: teinit hoksaavat Freddyn juonen temmaten ajatuksen tuulesta ja keksivät samantien, miten Freddy passitetaan takaisin mistä tulikin. Sherlock Holmes kumartaisi syvään.
Menettelevä kuva ja erinomainen äänimiksaus
Freddy vs. Jason esitetään anamorfisena, kuvasuhteen ollessa 2.36:1. Kuvamateriaali on takuulla aiheuttanut masterointi-insinöörille harmaita hiuksia ja painajaisia, sillä elokuvassa on lukuisia sumuisia yökohtauksia, jotka ovat DVD:n MPEG2-pakkaukselle katkeraa kalkkia. Siniseksi sävytetyt yökohtaukset luovat lisäksi tuhansia sinisen eri sävyjä, joita DVD:n on käytännössä täysin mahdoton toistaa uskollisesti. Värien juovittumista ja selkeitä värikaistaleita esiintyykin runsaasti, mutta lähdemateriaalin huomioonottaen masteroija on onnistunut urakassaan kiitettävästi. Digitaalinen kuvakohina on laitettu kuriin kohinasuotimella, jonka seurauksena kuvassa näkyy ajoittain selvää liikesumeutta etenkin kasvojen lähikuvissa ja puolikuvissa. Kuva on väreiltään runsas ja voimakas, ja detaljitasoltaan jossain tyydyttävän ja hyvän välimaastossa.
Kuusikanavaisia ääniraitoja on kaksin kappalein. Dolby Digital 5.1 Surround EX -raita sisältää takakanavien väliin matriisikoodatun lisäkanavan, joka täytyy kaivaa esiin laittamalla EX-yhteensopiva vahvistin manuaalisesti EX-purkutilaan. Lisäkanava tuo hieman lisätäytettä katselutilan takaosaan, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. DTS-raita ei sisällä takakeskikanavaa, mutta se on äänenlaadullisesti aavistuksen DD-raitaa kirkkaampi ja erottelevampi. Molemmat kuusikanavaiset ääniraidat ovat erinomaisen aktiivisia, käyttäen kaikkia äänikanavia erittäin tehokkaasti. Bassokanavalla tehostetaan mm. iskuja, Freddyn puhetta, Jasonin askeleita ja ruumiiden tömähdyksiä. Dynamiikallakin kikkaillaan pariin kertaan mukavasti. Takakanavat kierrättävät musiikkia ja äänitehosteita ympäri katselutilaa, luoden osaltaan jännitystä unikohtauksiin. Graeme Revellin hieman mitäänsanomattoman leffamusiikin tilalle hyökkää joissain kohtauksissa kammottava tuplabasarisukkahousuhevi, jota tuskin kukaan muu kuin studiopomo osaisi yhdistää kauhuelokuvaan.
Freddy ja Jason äänessä
Freddy vs. Jason menestyi elokuvateatterikierroksellaan rapakon tuolla puolen niin hyvin, että New Line meni ja antoi elokuvan DVD-julkaisulle Platinum Edition -käsittelyn kommenttiraitaa ja kattavaa lisukelevyä myöten. Ykköslevyn valikosta käynnistyvä kommenttiraita valottaa projektin taustoja ohjaaja Ronny Yu'n, Freddy Kruegeria esittävän Robert Englundin ja Jasonina huojuvan Ken Kirzingerin voimin. Pääosin stuntmiehenä elantonsa ansaitseva Kirzinger on kolmikon hiljainen hissukka, vaikka suostuukin kertomaan miten sai Jasonin osan Jason-fanien suureksi närkästykseksi. Englund paiskoo puujalkavitsejä lähes taukoamatta aiheesta kuin aiheesta, kertoo historiastaan Elm Street -elokuvissa ja Freddyn esittämisen ongelmista.
Englund kertoo myös sarjan moninaisten osien ohjaajista, kehaisten siinä sivussa mm. Renny Harlinia. Ruudulla pyörivästä elokuvasta Englund ei löydä mitään vikaa, päinvastoin: ylisanat tuppaavat loppua kesken miekkosen kehuessa kaikkea näkemäänsä. Monica Keenan ylistämiseen Englundinkaan pokka ei sentään riitä. Aasiassa kannuksensa ansainnut Ronny Yu aloittaa kertomalla omasta tiestään elokuvan ohjaajaksi, ja kommentoi elokuvaa ajoittain yllättävän kriittisesti. Yu kertoo reilusti mikä kohtaus ei toimi ja miksi, mitä kohtauksia jouduttiin poistamaan ja mistä syystä, sekä millaista stressiä tietokonetehosteet saivat aikaan. Valinnaisella englanninkielisellä tekstityksellä varustettu kommenttiraita on kaiken kaikkiaan sangen viihdyttävä, informatiivinen ja miesten keskinäisen huulenheiton ansiosta tunnelma säilyy sopivan keveänä alusta loppuun. Ykköslevyllä on lisäksi Jason X:stä tuttu "hyppää kuolemaan" -toiminto, minkä avulla katsoja voi loikata suoraan kohtauksiin, joissa ilmapäiset teinit pääsevät hengestään.
Lisukkeet omalla levyllään
Lisukelevy on vaihteeksi tekstitetty kokonaan suomeksi. Kotimaisia leffaharrastajia hemmotellaan nyt enemmän kuin muiden pohjoismaiden kollegoitaan, sillä poistettujen ja vaihtoehtoisten kohtausten valinnaiset ohjaajan ja tuottajan kommentit on tekstitetty vain suomeksi. Ronny Yu ja tuottaja Douglas Curtis kertovat kommenttiraidalla kustakin kohtauksesta, sen paikasta elokuvassa sekä poistamisen tai muuttamisen syistä. Poistettujen kohtausten alkuperäinen ääni on koodattu DD5.1:ksi ja ne esitetään anamorfisella laajakangaskuvalla. Yhteispituutta kohtauksilla on pyöreät 15 minuuttia.
Elokuvan pitkästä ja karikkoisesta tuotannosta kerrotaan kahden Fangoria-lehden artikkelin välityksellä. Tekstiruutuja on kaikkiaan 78 kappaletta. Production Featurettes sisältää viisi tuotannosta kertovaa dokumenttia. Ensimmäinen, Genesis: Development Hell (10:17min), kertoo lisää leffan moninaisista vaiheista esituotannon pyörteissä. On location: Springwood revisited (13:14min) seuraa kuvauksia lavasteissa ja paikan päällä. Art Direction (11:31min) valottaa lavastusta ja vaatetusta. Stunts (21:38min) esittelee stuntmiesten arkea leffan kuvauksissa, ja Make-up Effects (6:28min) puolestaan Freddyn, Jasonin ja muiden lateksinaamioita.
Visual Effects Featurettes tuo ruudulle elokuvan visuaalisista tehosteista vastanneen Ariel Velasco-Shaw'n ja tehostetuottaja Kevin Elamin. Pilke silmäkulmassa kaksikko käy läpi kaikkiaan 12 erikoistehostekohtausta, esitellen kunkin kohtauksen työvaiheita ja tuotannon ongelmia, joista yleisimpänä mainitaan luonnollisesti raha. Osiolla on pituutta kaikkiaan 34:44 minuuttia.
Valokuvagalleria on jaettu kahteen osaan. Kuvakäsikirjoituksissa on kuuden kohtauksen piirrokset, yhteensä 437 valokuvaa. Tuotannosta kertovia valokuvia on 117 kappaletta, ja ne esittelevät toimintaa lavasteissa, konseptipiirroksia, Freddy-kaalimatoa, kuvauspaikkoja sekä maskeerausta.
Elokuvan mainonnalle ja promootiolle on varattu oma osionsa, joka sisältää pressitapahtuman Las Vegasissa (3:48min), alkuperäisen trailerin (DD5.1 ja anamorfinen kuva), kahdeksan TV-mainosta, Ill Ninon musiikkivideon "How can I live" sekä minidokumentin (3:54min) elokuvan hieman poikkeuksellisesta maailman ensi-illasta kesäleirillä.
|
 |
