 |
Kaksi Oscar-ehdokkuutta urallaan kahminut Viktor Taransky (Al Pacino) on tiukan paikan edessä. Miehen kolme edellistä elokuvaa floppasivat täysin ja tuorein projekti on juuri joutunut vahvaan vastatuuleen. Hollywoodin kuumin naispääosan esittäjä Nicola Anders (Winona Ryder) on päättänyt lähteä Taranskyn elokuvasta kesken kuvausten, ja studio haluaa haudata leffan. Koko omaisuutensa elokuvaan sijoittanut Viktor saa yllättävää apua, kun väärinymmärretty tietokoneohjelmoija Hank Aleno testamenttaa Viktorille elämänsä työn: ohjelmiston, jolla voi luoda täysin uskottavia näyttelijöitä.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin Taranskyn elokuva "Sunrise Sunset" kirvoittaa kyyneliä kautta maailman ja sen virtuaalinen tähti, Simone (Simulation One), singahtaa kertaheitolla kuuluisuuden valokeilaan, jättäen Viktorin varjoonsa. Simonen toinen elokuva on vielä suurempi hitti, ja kaunottaresta tulee yksi historian tavoitelluimmista tähtösistä. TV-esiintymisille ja lehtihaastatteluille on vain yksi pikkuinen este... Viktor ei ole kertonut kenellekään, että Simone on vain tietokoneen luomus.
Uusi-seelantilainen Andrew Niccol, joka kirjoitti esikoiselokuvansa Gattaca ja kirjoitti sekä tuotti Jim Carreyn tähdittämän The Truman Show'n, käsittelee Simonessa omien sanojensa mukaan teknologian vaikutuksia kulttuuriimme, ja etenkin siihen, miten suhtaudumme julkisuuden henkilöihin. Valitettavasti viesti hukkuu epäuskottaviin ideoihin ja käsikirjoituksen mittaviin aukkoihin, joista on vaikea olla välittämättä. Pahinta on kuitenkin se, että elokuva ei puhuttele katsojaansa tunnetasolla laisinkaan; hahmot ja tapahtumat ovat niin epätodellisia, että yhteyttä ei synny millään tasolla.
Käsikirjoitus sisältää tosin myös oivaltavia ja hauskoja hetkiä. Parhaat naurut irtoavat Taranskyn mennessä yhä pidemmälle huijatessaan mediaa ja koko maailmaa. Hollywoodin äärimmäisyyksistä murjaistaan myös muutama hauska irtovitsi. Tietokoneista jotain tietävät hekottelevat varmasti myös hahmojen nimille, kuten "Apple", "Lotus", "Corel", "Claris" ja "Commodore". Winona Ryderin esittämän uppiniskaisen näyttelijättären nimi on "Nicola Anders", joka on selvästi väännös Niccolin nimestä, mutta on helpompaa kuvitella Taranskyn hahmon toimittavan Niccolin alter egon virkaa. Ovatko Taranskyn katkerat vuodatukset Niccolin tilitystä Hollywood-koneiston mielettömyydestä ja kaavoihin kangistumisesta, joka tappaa uudet ideat?
Julkkisten palvonnan pohtimisen sijaan S1m0ne vaikuttaa lähinnä ohjaajansa turhautumisen purkaukselta sekä näyttelijän ja ohjaajan välien setvimiseltä. Kumpi onkaan tärkeämpi, ohjaaja vai tähti? Onko S1m0ne Niccolin viesti näyttelijöille: "Tehkää kuten ohjaaja sanoo, sillä pian teidät kaikki voidaan korvata virtuaalinäyttelijöillä!" Ironisena yksityiskohtana mainittakoon, että elokuvassa kaikki luulivat Taranskyn pelehtivän tähtensä kanssa; tosielämässä Simonea esittänyt Rachel Roberts odottaa nyt lasta Andrew Niccolille.
Leffaa parempi DVD
New Line Cinema on jälleen kerran tuottanut laadukkaan DVD:n. Anamorfinen 2.36:1 laajakangaskuva on yleisilmeeltään erinomainen, eikä siitä löydy merkittäviä virheitä lähemmässäkään tarkastelussa. Kuva on terävä ja yksityiskohtainen, sekä väreiltään vahva ja väriskaalaltaan laaja, joten sitä on ilo katsella. Pikkutarkan syynin seurauksena kuvasta löytyi kauneusvirheiksi laskettavaa kohinaa, liikesumeutta ja ripaus ylimääräistä reunojen terävöitystä, mutta moiset pikkuvirheet eivät riitä DVD:n arvosanan pudottamiseen.
Levyllä on kolme ääniraitaa, joista viimeinen, Dolby Digital 2.0 Stereo, sopii parhaiten TV:n kaiuttimista tai perinteisestä stereolaitteistosta toistettavaksi. Dolby Digital 5.1 Surround EX -raita on varustettu neljän desibelin dialoginormalisoinnilla, joten se soi hieman DTS ES 6.1 Discrete -raitaa äänekkäämmin. DTS-raidasta saa luonnollisesti saman äänenpaineen esiin vääntämällä vahvistimen volumepotikkaa kaakon suuntaan. Molemmat monikanavaiset ääniraidat ovat äärimmäisen aktiivisia. Carter Burwellin säveltämä musiikki soi käytännössä aina kaikissa kaiuttimissa ja musiikin bassoa tehostetaan aina bassokanavan murahduksilla. Tilaisuuden tullen molemmat raidat käyttävät takakanavia tilan luomiseen, onnistuen siinä hyvin. Simonen livekonsertin aikana ääniraidat pumppaavat katselutilaan musiikkia ja yleisön mylvintää erittäin mallikkaasti. Laadullisesti DTS-raita vie voiton selkeydellään ja kirkkaudellaan, mikä ei liene yllätys kenellekään. Dolby Digital 5.1 Surround EX -raidassa ei ole EX-lippua, joten yhteensopivan vahvistimen joutuu kytkemään sopivaan purkutilaan manuaalisesti.
Lisukkeet
Levyn lisukemateriaalin tarjonta on sanalla sanoen vaatimatonta, joskin lisukkeissa on - yllätys, yllätys - suomenkielinen tekstitys, jonka saa halutessaan pois päältä. Cyber Stardom on 7:42 minuutin mittainen haastattelukooste, joka yrittää tiivistää elokuvan sanoman kouralliseen ohjaajan ja näyttelijöiden ei-kovin-syväluotaavia haastatteluita. Simulating S1m0ne (6:51min) on huomattavasti mielenkiintoisempi tarjokas, joka päästää ääneen elokuvan tuottajan ja erikoistehosteista vastaavat henkilöt. Minidokumentti esittelee mm. virtuaalisen Simonen luomista ja elokuvan huomaamattomia erikoistehosteita. Molemmat dokumentit esitetään anamorfisella laajakangaskuvalla sekä Dolby Digital 2.0 -äänellä.
Elokuvasta poistettuja ja vaihtoehtoisia kohtauksia on kaikkiaan kiitettävät 19 kappaletta, yhteispituudeltaan 23:36 minuuttia. Kohtausten anamorfinen kuva on jotakuinkin samassa kuvasuhteessa kuin elokuvakin ja niiden ääniraita on harvinaista kyllä Dolby Digital 5.1. Poistetuissa kohtauksissa kerrotaan hieman enemmän Hankista ja esitellään niljakkaan lehtimiehen esiin kaivama naispoloinen, joka on mukamas vanhainkotiin hylätty Simonen äiti. Näemme myös hieman pidemmät otokset Simonen tähdittämistä elokuvista. Lisukkeet viimeistellään parilla trailerilla, jotka esitetään anamorfisella laajakangaskuvalla ja DD5.1-äänellä.
Erinomainen kuva ja mainiot ääniraidat yhdessä suomitekstitettyjen, joskin turhan vaatimattomien lisukkeiden kanssa nostivat julkaisun tämänhetkisen keskitason yläpuolelle. Neljästä tähdestä jäivät puuttumaan laajemmat lisukkeet ja ohjaajan kommenttiraita.
Petri Teittinen
|
 |
