 |
Karismaattinen brittiagentti, kaunis nainen tai kaksi, ilkeä roisto, maailmanlopun ase, petoksia, romantiikkaa, toimintaa ja kornia dialogia. Siinä Bond-leffan ainekset. 007 - Kuolema saa odottaa on 20. Bond-elokuva, eikä sen juonta kannata lähteä sen kummemmin tarkastelemaan. Vaikka käsikirjoittajat saattavat Bondin tällä kertaa aluksi hieman poikkeukselliseen tilanteeseen, ei tarinalta mene edes puolta tuntia, kun ollaan taas visusti perinteisen Bond-kaavan puitteissa. Alun tapahtumat pohjustavat Bondille motiivin kostoon, mutta tuimia ilmeitä ja paria repliikkiä lukuunottamatta hahmon toimia ohjailevat tunteet katoavat tarinasta nopeasti kuin tuhka tuuleen.
Käsikirjoitus sisältää muitakin puolivillaiseksi jääviä ideoita. Yksi näistä on Oscar-voittaja Halle Berryn esittämä jenkkiagentti Jinx, joka on käytännössä naispuolinen Bond. Valitettavasti hahmon väistämättömäksi kohtaloksi on jäädä Bondin varjoon - ja sänkyyn. Näkymättömäksi muuttuva auto on varmaankin tuntunut yhtälailla hyvältä ja kehityskelpoiselta idealta käsikirjoitusta hiottaessa... mutta kirjoittajat eivät ole keksineet näkymättömyydelle mitään pätevää käyttöä. Idean ontuvuus käy parhaiten ilmi elokuvan loppupuolella Islannissa, jossa näkymätönkin auto jättää lumeen renkaan jäljet. Se, että pahiksen kätyrit eivät jälkiä huomaa (tai kuule V12-moottorin murinaa), on vain anteeksiantamattoman huonoa käsikirjoittamista. Tapa, jolla näkymätön auto lopulta havaitaan, on vähintään yhtä naurettava kuin näkymättömän auton idea.
Kaikesta huolimatta...
Lukuisista vioistaan ja realismin rajoja koettelevista ideoistaan huolimatta 007 - Kuolema saa odottaa on paras Pierce Brosnanin tähdittämä Bond-elokuva. Se ei kuitenkaan puhalla agenttielokuvien tai toimintaelokuvien lajityyppeihin uutta henkeä, vaan tyytyy nöyrästi seuraamaan edeltäjiensä viitoittamaa polkua - jolta ei nykyään harha-askelia oteta.
Tyylikäs ulkoasu
MGM ansaitsee hyvästä yrityksestä kymmenen pistettä, sillä studio on juhlavuoden kunniaksi tuottanut vaikuttavan Bond DVD:n. Tyylikkään pahvikotelon sisältä paljastuu perinteisempi muovikotelo, jossa majailee ensimmäistä kertaa Bond-sarjan historiassa kaksi DVD:tä. Kansipaperi on kaksipuolinen; kääntöpuolen kansikuva sopii päätypainatuksensa puolesta Bond DVD-kokoelman jatkoksi. Levyjen lisäksi kotelossa on myös 8-sivuinen, englanninkielinen keräilylehtinen, joka kertoo hieman Bondin 40-vuotisesta taipaleesta, uusimman elokuvan ohjaajasta, näyttelijöistä, kuvauspaikoista ja lavasteista. Viimeisellä sivulla listataan elokuvan kappalemerkit.
Turhan terävä
Elokuvan esitetään anamorfisella 2.39:1 kuvalla, joka on yleisilmeeltään erinomainen. Kuvassa on kuitenkin puutteita, jotka eivät ehkä pistä tavallisen katsojan silmään; vikoja etsiville ne ovat kuitenkin turhan selvästi esillä. Kuvan näennäinen tarkkuus on luotu jälkiterävöityksellä, jonka käyttö on karannut pahasti hallinnasta: kuvassa näkyy aika-ajoin todella selviä ääriviivojen sädekehiä. Värisävyt loppuvat myös ajoittain ikävästi kesken, johtaen etenkin kuvan taustan väripintojen selkeään juovittumiseen. Liikesumeutta tai kohinaa ei juurikaan esiinny ja elokuvan värit ovat voimakkaita mustan äärimmäisiä sävyjä myöten. Ylenpalttinen terävöitys pudottaisi DVD:n arvosanaa tavallisesti puolella tähdellä, mutta julkaisun erinomaisen laadukkaat lisukkeet ja ääniraidat nostavat puolestaan arvosanaa vastaavasti.
Julmat jytinät
Englanninkieliset ääniraidat ovat koodauksiltaan Dolby Digital 5.1 Surround EX ja DTS ES 6.1 Matrix. Molemmat tuovat siis taakse keskelle lisäkanavan, joka tuo katselutilan takaosan äänimaailmaan tervetullutta täytettä. Lisäkanavan saa kuuluviin yhteensopivan kotiteatterivahvistimen (ja yhden lisäkaiuttimen) avulla, mutta jos moista ei kokoonpanosta löydy, ei hätää: molemmat ääniraidat ovat alaspäin yhteensopivia ja toimivat tavallisten 5.1-kanavaisten ääniraitojen tapaan. Uutta vahvistinta ei siis tarvitse ostaa saadakseen tästä DVD:stä ääntä kuuluviin.
Äänimiksaus on erinomaisen aktiivinen ja huolellisesti rakennettu. Dialogi pysyy selkeänä ja pääosassa, vaikka kohtauksessa olisi muutakin metelöintiä. Takakanavat ovat muutamia pelkkää dialogia sisältäviä kohtauksia lukuunottamatta lähes jatkuvassa käytössä, ryöpyttäen huoneeseen sekä tarkkaan suunnattuja että ympäriinsä liikkuvia äänitehosteita. Bassokanavan ystäviltä otetaan luulot pois heti kättelyssä, kun rantaa huuhtova valtaisa aalto laittaa subwooferin tanssimaan polkkaa. Ääniraitojen väliset laadulliset erot ovat hiuksenhienoja, DTS:n vetäessä jälleen kerran pidemmän korren kirkkautensa ja selkeytensä ansiosta. Mainittakoon vielä, että Dolby Digital -raidassa on kerrankin päällä EX-lippu, jonka ansiosta EX-yhteensopivat vahvistimet osaavat automaattisesti loikata oikeaan toimintatilaan.
Kommettiraitoja kaksin kappalein
Ykköslevyllä on kaksi kommenttiraitaa, joista ensimmäisellä ovat äänessä ohjaaja Lee Tamahori ja tuottaja Michael G. Wilson. Leppoisasti rupattelevat ja vitsailevat herrat pysyttelevät kiitettävän kaukana teknisistä yksityiskohdista ja vaikeaselkoisista erikoistermeistä, vaikka molemmilla onkin sanansa sanottavana elokuvan lukuisista erikoistehosteista. Tarinointi liikkuu vapaasti näyttelijöiden, kuvauspaikkojen, lavasteiden, käsikirjoituksen ja kuvauksia kohdanneiden ongelmien parissa, ja mahtuupa joukkoon muutama hupaisa kertomuskin. Raidan ehkäpä suurimmat yllätykset käsittelevät poistettuja kohtauksia, sekä käsikirjoituksen jatkuvia muutoksia ja sen myötä useampaan kertaan uusiksi kuvattuja kohtauksia.
Toisen raidan aloittaa Pierce Brosnan, jonka kuivakas brittihuumori ilahduttaa kärsivällistä kuuntelijaa useaan otteeseen. Raidan edetessä käy ilmi, että charmikas näyttelijä onnistui ujuttamaan käsikirjoitukseen runsaasti omia ideoitaan. Yllättävän vaatimaton Brosnan kertoo myös avoimesti vanhenemisestaan ja Bond-leffan tekemisen fyysisistä vaatimuksista, sekä loukkaantumisestaan ja sen vaikutuksesta kuvauksiin. Liian usein aivan liian pitkiä taukoja pitävä Brosnan innostuu kohtauksessa, jossa Halle Berryn esittämä Jinx nousee merestä, eikä voi peitellä ihastustaan myöskään nopeiden urheiluautojen suhteen. Rosamund Pike tulee mukaan kommenttiraidalle samaan aikaan, kun hänen esittämänsä agentti Frost ilmaantuu ensimmäistä kertaa kuvaan. Piken ensimmäinen DVD-kommenttiraita on surkuteltavan yksitoikkoinen; neitokaisella ei tunnu olevan muuta sanottavaa kuin "uskomatonta, minä Bond-leffassa!" tai "muut näyttelijät ovat upeita".
Tiukka triviaraita
Ykköslevyllä on vielä erittäin mielenkiintoinen MI6 datastream -toiminto, jonka valinta korvaa tekstityksen kehystetyllä ja lähes taukoamattomalla tekstitrivialla. Laatikoitu teksti sisältää ällistyttävän määrän tietoa elokuvan kuvauksista, lavasteista, stunteista, tehosteista, sisäpiirin vitseistä, viittauksista aiempiin Bond-leffoihin ja muihin elokuviin sekä paljon, paljon muuta. MI6 datastream sisältää myös kourallisen minidokumentteja, haastattelukoosteita ja behind-the-scenes -pätkiä, jotka potkaisevat elokuvan pyörimään pieneen ruutuun kuvan alakulmaan. Siirtyminen elokuvasta dokumenttiin ja takaisin on toteutettu hämmästyttävän saumattomasti; temppu on näkemisen arvoinen ja MGM:llä on syytä ylpeyteen.
Muhkea lisukelevy
Kakkoslevyn runsaat ja pääosin mielenkiintoiset lisukkeet on paria pikku poikkeusta lukuunottamatta tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi ja englanniksi. Halutessaan katsoja voi luonnollisesti ottaa tekstityksen pois päältä. Ykköslevyn tapaan lisukelevynkin valikot ovat hienosti animoituja ja visuaaliselta designiltaan leffan jäänkylmän hengen mukaiset. Inside Die Another Day käy järjestyksessä läpi elokuvan mainittavimmat toiminta- ja erikoistehostekohtaukset, viivähtäen sitten jälkituotannossa. Dokumentilla on mittaa 75:54 minuuttia ja se esitetään anamorfisella kuvalla, kuten suurin osa muistakin lisukkeista.
Shaken & Stirred - on ice (23:34min) kiikuttaa kamerat Islantiin, kertoen mm. kuvauksista, kuvauspaikkojen etsimisestä, säätilojen aiheuttamista hankaluuksista, autojen muutoksista ja vaatetuksesta. Mission Deconstruction sisältää kuvakäsikirjoituksen vertaamista lopulliseen kohtaukseen, sekä neljä kohtausta, jotka voi katsoa kahdesta neljään kameran kuvakulmista. Title Design käy läpi alkutekstien eri työvaiheita 10 minuutin ajan. Osion viimeinen minidokumentti on nimeltään Digital Grading (3:28min), joka esittelee elokuvan värien säätämistä ja korjaamista tietokoneen avulla.
Bondin moderneja vempaimia, kuten surffilautaa, rannekelloa ja hampaisiin asti aseistettua autoa käsitellään viidessä pienessä pätkässä, joiden englanninkielistä selostusta ei valitettavasti ole tekstitetty millään kielellä. Image database kätkee alleen viisi kategoriaa lavasteista näyttelijöihiin ja vempaimiin, sisältäen kaikkiaan hieman yli 230 valokuvaa. Sets & Locations -osion seitsemäs kuva sisältää easter eggin, jonka katsomista ei suositella, jos paikalla on tyttöystävä tai vaimo.
Ministry of Propaganda on nimensä mukaisesti markkinointimateriaalin kokoelma trailerin, parin teaserin ja TV-mainosten voimalla. Osiossa on myös Madonnan musiikkivideo, valitettavasti vain DD 2.0 -äänellä, musiikkivideon making of -dokumentti, 007:Nightfire -konsolipelin mainos sekä dokumentti pelin tekemisestä. Katsojaa "hemmotellaan" vielä James Bond Special Edition Collection DVD-kokoelman mainoksella.
Lisukkeet kruunaa lopuksi hieman yli 50 minuutin mittainen dokumentti, jota ei nähdä kuin kakkosalueen DVD-julkaisussa. Dokkari haastattelee elokuvan tuottajia, käsikirjoittajia, ohjaajaa sekä näyttelijöitä, ja seuraa siinä sivussa elokuvan tekemistä aina ensimmäisistä käsikirjoituskokouksista lähtien. Dokumentin ote on yllättävän rehellinen ja ajoittain jopa itseironinen, käsikirjoittajien murjoessa vitsejä Bond-kaavan pahimmista rajoitteista ja kliseistä.
Kuvan puutteista huolimatta 007 - Kuolema saa odottaa DVD on mallikas kokonaisuus. Julman aggressiiviset ääniraidat, viihdyttävät kommenttiraidat ja erinomainen MI6 datastream -triviaraita yhdessä kakkoslevyn lisukkeiden kanssa todistavat jälleen kerran, että DVD on elokuvaharrastajan paras ystävä.
Petri Teittinen
|
 |
