 |
Xander Cage (Vin Diesel) on moottoripyöräilevä ja lumilautaileva extremesankari, jonka hurjan anarkistiset tempaukset ovat ansainneet hänelle X-Games -maailman kunnioituksen. Virkavaltaa tehokkaasti vältellyt Cage kohtaa parempansa, kun NSA:n erikoisagentti Gibbons (Samuel L. Jackson) värvää Cagen väkisin joukkoihinsa. Cage, nyt koodinimeltään xXx, pakotetaan soluttautumaan venäläiseen rikollisliigaan, joka on jo nitistänyt liudan NSA:n agentteja.
xXx on toimintaelokuvana sitä, mitä amerikkalainen näytöspaini on urheiluna; epäuskottavaa ja ennalta-arvattavaa, mutta äärimmäisen tuottoisaa. Se neropatti, joka keksi yhdistää Extreme-lajit ja toimintaleffan, voi varmasti loikoilla auringossa koko loppuelämänsä sormeaan enää nostamatta. Lumilautaileva ja motocrosspyörällä huimia temppuja tekevä ja auktoriteeteistä vähät välittävä antisankari on laskelmoitu 10 desimaalin tarkkuudella vetoamaan nykypäivän X-Gamesia seuraavaan nuorisoon. Tatuoinneilla kuorrutettu Vin Diesel ei ole täysin karismaatiton, mutta kaksituntisen elokuvan kantamiseen hänen monotoninen murahtelunsa ei vielä riitä.
xXx:stä puuttuu se jokin, joka saa katsojan hurraamaan sankarin paetessa kiperästä tilanteesta; tapahtumien myötäelämisen sijaan katsoja on vain passiivinen sivullinen, jota ruudulla melskaavan kaljupään kohtalo ei voisi juuri vähempää kiinnostaa. Kun kattilaan heitetään vielä sylikaupalla äärettömän kornia dialogia ja juoni, jonka unohtaa elokuvaa katsoessaan, on edessä soppa, jonka nieleminen koskee. Yksi tähti parille hienolle stuntille ja isoille räjähdyksille, toinen tähti tuotantoarvoille ja musiikkivalinnoille.
Ulkoisesti näyttävä DVD-julkaisu
Kahden levyn "Widescreen Special Edition" - kuten kannen yläreunassa lukee - on pakattu kiihkeän punaiseen pahvikoteloon. Sama väritys jatkuu muovikotelon kansilehdessä ja koko komeus hohtaa kuin majakka muuten niin yksitoikkoisessa DVD-hyllyssä. Setin ykköslevy sisältää elokuvan lisäksi ohjaajan kommenttiraidan, sekä kaksi kuusikanavaista ääniraitaa. Kakkoslevy on varattu kokonaisuudessaan lisukkeille.
DVD:n kuva ja ääni
Toimintarytistely on kuvasuhteeltaan anamorfinen 2.41:1, eli sangen leveä. Ensisilmäyksellä laadukas kuva osoittautuu lähemmässä tarkastelussa kokoelmaksi huonoja masterointipäätöksiä. Nyky-DVD:eille ominaista kohinaa on yritetty vähentää kohinasuotimella, mikä onkin onnistunut, ainakin osittain. Suotimen liiallinen käyttö on kuitenkin tuonut kuvaan runsaasti liikesumeutta, joka tuhoaa joissain kohtauksissa kuvan pienet yksityiskohdat tyystin. Esimerkkinä ensimmäinen lähikuva Cagen xXx-tatuoinnista: kaikki on hyvin siihen saakka, kunnes kamera alkaa hitaasti siirtyä oikealle ja Cage alkaa kääntää päätään. Liikesumeus kadottaa hitaan liikkeen aikana kuvan kaikki yksityiskohdat ja Dieselin iho muuttuu puuromaiseksi sutuksi. Kohinasuotimen käyttö on myös pehmentänyt kuvaa, mitä on yritetty korjata jälkiterävöityksellä. Tämän jäljet näkyvät ääriviivojen sädekehinä ja varjoina, joskin häiritsevämpääkin jälkiterävöitystä on nähty. Kuvassa on toki jotain hyvääkin; elokuvan runsas ja voimakas väripaletti hehkuu ruudulla mainiosti.
Elokuvan molemmat ääniraidat tarjoavat äänentoistolle oivan verryttelyn. Äärimmäisen aggressiivinen ja aktiivinen äänimiksaus vyöryttää huoneeseen reipasta rytmimusiikkia, räjähdyksiä ja muita äänitehosteita liki taukoamatta. Äänimiksaaja on käyttänyt kaikki kohtausten antamat mahdollisuudet hyväkseen, ja katsojan ympärillä tapahtuu jatkuvasti helikoptereiden pörrätessä pitkin huonetta ja luotien singahdellessa milloin mistäkin suunnasta. Lisäbassokanava humisee ja jyrisee sekin lähes tauotta; jos elokuvassa ei räjähtele, tuo subwoofer lisää potkua musiikkiin. Dialoginormalisoinnin ansiosta Dolby Digital -raita pauhaa neljä desibeliä DTS:ää lujempaa, mutta saman metelin saa irti DTS-raidastakin vääntämällä vahvistimen potikkaa kohti kaakkoa. DTS-raita on harvinaisen selvästi DD-raitaa kirkkaampi ja erottelevampi - etenkin DD-raidan dialogi on ajoittain ikävän suttuista.
Elvis äänessä
Kommenttiraidalla turisee ohjaaja Rob Cohen. Kaikkea muuta kuin vaatimaton Cohen käy elokuvan tekemistä läpi kronologisesti, aloittaen ensikohtaamisestaan käsikirjoituksen kanssa. Kiinnostavaa triviaa tulee aluksi kuin liukuhihnalta, mutta mopo lähtee pahemman kerran käsistä, kun Cohen esittelee elokuvan näyttelijät. Asia "Darion tytär" Argento ja Samuel Jackson sivuutetaan melkeinpä muutamalla lauseella, koska Cohenilla on kiire päästä ylistämään hyvää ystäväänsä Vin Dieseliä. Ylisanat tahtovat loppua kesken, kun Cohen kehua retostaa "multietnisen väestön uutta superstaraa" ja "leffataivaan kirkkainta tähteä". Katsojan juoma on valahtaa väärään kurkkuun, kun ohjaaja vertaa Dieseliä aivan pokkana sellaisiin legendoihin kuin James Dean, Marlon Brando ja Humphrey Bogart.
Hankala nieltävä on myös Cohenin kertomus aivan itse kehittämästään uudesta leikkaustavasta, jota hän kutsuu "kubistiseksi tyyliksi". Käytännössä se tarkoittaa toimintakohtauksen isoimman stuntin kuvaamista monella kameralla ja leikkaamista siten, että sama stuntti näytetään peräkkäin monta kertaa eri kuvakulmista. Cohen ei ilmeisesti tiedä, että moinen leikkaustapa on ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan mm. aasialaisessa elokuvassa. Yletön omakehu ja täydellinen sokeus oman elokuvan puutteille tekevät kommenttiraidasta harvinaisen ärsyttävän tapauksen.
Lisukelevyn kukat ja kepposet
Kakkoslevyn ei-anamorfisella kuvalla ja ilman tekstitystä esitettävät lisukkeet sisältävät poistettuja kohtauksia, kourallisen dokumentteja, elokuvan trailerin, musiikkivideon ja täysin turhan automainoksen. Poistettuja kohtauksia on kaikkiaan 10 kappaletta, ja niillä on kestoa yhteensä hieman alle 16 minuuttia. Terry Gilliamin tapaan Rob Cohen palkkasi kuvauksiin kaksi dokumentin tekijää, jotka seurasivat kuvausryhmän toimia koko 82 päivän mittaisen urakan ajan. Tuloksena on kaksi elokuvan tekijän päiväkirjaa, joista ensimmäinen (14:31min) keskittyy elokuvan lukuisiin, toinen toistaan näyttävämpiin stuntteihin ja räjähdyksiin. Jälkimmäinen (26:19min) seuraa kuvausten viimeisiä päiviä, sekä elokuvan jälkituotantoa leikkauksesta ääniraidan miksaamiseen ja musiikin äänittämiseen saakka.
Elokuvan kulkuvälineitä, niiden suunnittelua ja rakentamista käsitellään dokumentissa Building Speed (6:56min). Tuotannon suunnittelija Gavin Bocquet ja visualisti Bradford Ricker kertovat työstään dokumentissa Designing the world of xXx (14:34min). Lisukkeiden sietämättömin osio on Diesel Powered, joka sisältää vain ja ainoastaan Vin Dieselin kilpakehumista. Karmeudella on pituuttakin kokonaiset seitsemän minuuttia! Vain masokisteille. Yhtälailla turha lisuke on Pontiac GTO:n uuden mallin mainos. Lisukkeiden päätteeksi vilkaistaan vielä lumivyörykohtauksen tietokonetehosteiden eri työvaiheita yhteensä hieman yli kolmen minuutin ajan.
Petri Teittinen
|
 |
