 |
Tim Burton (mm. Saksikäsi-Edward, Sleepy Hollow ja Ed Wood) otti Apinoiden planeetan myötä uransa pahimman harha-askeleen. Ohjaajan ohella elokuvan liki-legendaarinen tuottaja Richard D. Zanuck on kilvan julistanut, että kyseessä ei ole jatko-osa tai päivitetty versio alkuperäisestä elokuvasta, vaan alkuperäisen romaanin uudelleentulkinta.
Valitettavasti tekijöillä ei tunnu olevan mitään uutta sanottavaa. Elokuvan vähäiset draaman ainekset eivät synnytä katsojassa mitään tunteita, kun kankaalla touhuaviin henkilöihin on lähes mahdotonta samaistua. Tuottaja Zanuck on selvästi huomannut tämän, sillä ihmissuhdedraama ja muu nyky-Hollywoodin mielestä turhanpäiväinen hömppä sysätään nopeasti taka-alalle. Tilalle astuvat valtavat apina-armeijat, tappelut ja ryntäily viidakossa, epäuskottavat juonenkäänteet ja väkinäisen makuinen lopputaistelu. Kyseenalaiset näyttelijävalinnat ja taiteelliset ratkaisut eivät myöskään helpota tilannetta. Mark Wahlberg tuntuu olevan täysin hukkateillä, juosten puunaamana actiontilanteesta toiseen, eikä miekkosen esittämä astronautti juuri pysähdy pohtimaan kohtaloaan. Töröhuulinen malli Estella Warren on ripaus paljasta pintaa miespuoliselle väestölle. Käsikirjoituksen viimeinen 45 minuuttia vaikuttaa viime hetkessä kuvauspaikalla sorvatulta; niin täynnä aukkoja, epäjohdonmukaisuuksia, järjettömyyksiä ja naurettavuuksia se on.
Arkun viimeisenä naulana odottaa käsittämättömän hullunkurinen loppuratkaisu, joka antaa katsojalle vain naurunremakan ainekset.
Parempi DVD
Apinoiden planeetan julkaisija, 20th Century Fox, ei ole säästellyt vaivaa tuottaessaan Apinoiden planeetasta kaksi levyä sisältävän Collector's Editionin. Hienosti animoiduilla valikoilla varustetun julkaisun laidasta laitaan koluaminen vie arviolta 12 tuntia. Tiedonjanoinen voi katsoa ykköslevyllä sijaitsevan elokuvan neljään kertaan, ensin tuikitavallisena elokuvana, sitten kaksi kertaa eri kommenttiraitojen kera ja lopulta triviatiedolla ja minidokumenteilla höystettynä "enhanced viewing" -versiona.
Viimemainittu heittää ruudun alakulmaan aukeavaan pikkukuvaan haastatteluja, ja keskeyttää elokuvan ajoittain parin minuutin mittaisilla making-of -dokumenteilla. Levyn DVD-ROM -osio mahdollistaa myös käsikirjoituksen lukemisen elokuvan pyöriessä pienessä ruudussa.
Ei puolustuspuheenvuoroa
Ensimmäisellä kommenttiraidalla puhuu elokuvan ohjaaja Tim Burton, joka aloittaa kertomalla joutumisestaan mukaan projektiin. Burton myöntää tajunneensa klassikon uudelleenfilmatisoinnin järjettömyyden, mutta itsekritiikki loppuu siihen. Elokuvan aikana Burton rupattelee leppoisasti mm. omista ideoistaan, käsikirjoituksen jatkuvasta työstämisestä, simpanssien kuvaamisen ongelmista, näyttelijävalinnoista, Rick Bakerin hienoista apinamaskeista ja suhtautumisestaan tietokonetehosteisiin. Myös George Lucas ja Star Wars -elokuvien jatkuva viilailu saavat kriittistä huomiota osakseen. Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfman on äänessä toisella kommenttiraidalla. Elokuvan hiljaisissa kohdissa sanaisen arkkunsa avaava Elfman keskittyy kertomaan työskentely tavoistaan, uudesta digitaaliteknologiasta ja sen eduista, unohtamatta Burtonin kanssa työskentelyn hyviä ja huonoja puolia. Kommenttien välissä voi nauttia Elfmanin perkussiovoittoisesta musiikista ilman häiritsevää dialogia, joskin ääniraidalla on kuultavissa myös joitain äänitehosteita. Kommenttiraitojen valintaruutuun on piilotettu omituinen "pääsiäismuna".
Kuva ja ääni
Yllättävän alhaisella bittivirralla enkoodattu kuva näyttää paremmalta kuin bittivirtamittarin lukujen valossa odottaisi. Yleisilmeeltään erinomainen kuva on väreiltään vahva, terävyydeltään hyvä ja yksityiskohtainen, mutta kärsii pienistä kauneusvirheistä. Pienoista digitaalikohinaa selvempi ongelma on kuvan liikesumeus, jolla on ilmeisesti pyritty peittelemään alhaisen bittivirran vaikutuksia.
Elokuvan Dolby Digital- ja DTS-ääniraidat ovat liki identtisiä, DTS:n ollessa aivan aavistuksen selkeämpi ja pari desibeliä äänekkäämpi. Molemmat raidat käyttävät kaikkia kuutta kanavaa aktiivisesti, äänitehosteiden ja musiikin rajuimpien iskujen kiiriessä katsojan korviin huoneen eri puolilta. Kummatkin miksaukset sopivat hyvin kotiteatterin äänentoiston esittelyyn, vaikka liiallinen kompressointi ja pieni suttuisuus jättävät vielä parantamisen varaa.
Dokumentteja ja monikuvakulmaa
Ääriään myöten täyteen tupattu lisukelevy alkaa päälle kaksituntisella Making Of -dokumentilla. Dokumentti esittelee apinakävelyn opettamista näyttelijöille, apinamaskien kehittelyä, vaatetusta, musiikin tuotantoa, kuvauksia ja stuntmiesten arkea. Maskien, vaatteiden ja apinakävelyn testikuvauksia esitellään neljään pikkukuvaan jaetulla ruudulla, katsojan valitessa minkä pikkukuvan ääniraitaa kuunnellaan. "Multi-angle featurettes" sisältää kuusi useammalla kameralla kuvattua kohtausta. Kuvakulmatoiminnolla valitaan kulloinkin seurattava kamerakulma, ja saapa kaikki kuvakulmat näkyviin yhtäaikaa pikkuruutuina. Valikoissa on myös kuhunkin kohtaukseen liittyviä tuotantokuvia ja käsikirjoituksen osasia.
Elokuvan leikkausvaiheessa typistettyjen kohtausten pidempiä versioista tarjoillaan viisi kappaletta. Vaikka pätkien yhteispituus on viisi minuuttia, on niissä uutta materiaalia vain vähän.
PR-pläjäys
Apinoiden planeetan mainonta on ansainnut oman osastonsa, jonka polkaisee käyntiin HBO-kanavan tuottama 26-minuuttinen haastattelukooste. Kieli poskessa käynnistyvä kooste muuttuu nopeasti tyypilliseksi keskinäisen kehun kerhoksi, minkä perusteella työn alla oleva elokuva on jälleen kerran kaikkien aikojen paras. Tiskijukasta muusikoksi itsensä ylentäneen Paul Oakenfoldin tekemä remix leffan teemakappaleesta esitetään MTV:n musiikkivideona Dolby Digital 2.0 -äänellä. Elokuvan kaksi traileria ovat molemmat ei-anamorfisia 1.77:1 kuvalla ja DD2.0 -äänellä.
Kuuden TV-mainoksen lisäksi levyllä on myös alkuperäisen Planet of the Apes -sarjan mainos, ja bonuksena trailerit elokuvista Moulin Rouge ja Dr. Dolittle 2. Neljän leffajulisteen perässä seuraa 40 sivua pressimateriaalia ja elokuvan soundtrack-CD:n mainos. Valokuvagalleriassa on yli 200 kuvaa mm. lavasteista, vaatteista ja aseista. DVD-ROM -osiossa on vielä kuvakäsikirjoituksen ruutuja, astronautin päiväkirja ja kourallinen mainoksia.
|
 |
