 |
Charlton Hestonin tähdittämä Planet of the Apes on pohjimmiltaan B-luokan tieteisseikkailu, todistaen silti menestyksellään todeksi vanhan väittämän oikeassa paikassa olemisesta oikeaan aikaan. 60-luvun lopun Amerikka kiehui ja kuohui useastakin syystä; mellakointia ja mielenosoituksia aiheuttivat mm. rotusyrjintä ja Vietnamin sota. Vaikka käsikirjoittajat eivät tietoisesti sisällyttäneet elokuvaan viittauksia vallitsevaan tilanteeseen, tarjosi Pierre Boullen alkuperäinen novelli aihepiirillään mainion kasvualustan yhteiskuntakritiikille, joka sitten puhkesi kukkaan katsojien mielissä. Erinomaisesti näytelty ja ohjattu elokuva toimi myös teknisenä uranuurtajana hämmästyttävillä apinamaskeillaan ja dramaattisella musiikillaan.
Jatko-osa Beneath the Planet of the Apes sai ensi-iltansa kaksi vuotta myöhemmin, saaden kriitikoilta laimean vastaanoton. Hestonin vilahtaminen elokuvan alussa ja lopussa ei riittänyt sankariaan palvovalle yleisölle, eikä tilannetta myöskään auttanut ykkösosaa selvästi pienempi budjetti. Kaikesta huolimatta Beneath oli siedettävä kassamenestys, minkä ansiosta 20th Century Fox tuotti kolme jatko-osaa lisää, vuoden välein. Alati pienenevät budjetit ja niiden myötä rajoittuneemmat käsikirjoitukset saivat aikaan lehmänhäntämäisen laskun paitsi elokuvien laadussa, myös katsojaluvuissa. Sarjan viidennen osan jälkeen Planet of the Apes yritettiin vielä herättää eloon TV-sarjana ja animaationa, jotka molemmat haudattiin vähin äänin yhden tuotantokauden jälkeen. Elokuvien ja TV-sarjojen hahmojen lisensointi lelu- ja krääsäbisnekselle tuotti studiolle miljoonia, toimien samalla esimerkkinä tulevaisuuden markkinointimiehille.
- - -
Hienoilla koho- ja metallipainatuksilla koristeltua kuuden levyn keräilylaatikkoa ihaillessa mieleen nousee väistämättä kysymys, josko 20th Century Fox on nähnyt samanlaista vaivaa itse DVD:eiden kanssa. Vastaus on onneksi kyllä, tosin pienin varauksin. Vaikuttaa nimittäin siltä, kuin restauroijien ja masteroijien keskittyminen olisi herpaantunut samaa matkaa loppuaan kohti heikkenevän elokuvasarjan myötä.
Sarjan ensimmäinen elokuva, Planet of the Apes, on DVD-julkaisuaan varten saanut uuden Dolby Digital 5.1 -ääniraidan. Miksaus levittää Jerry Goldsmithin mainion ja aikakauteensa nähden uskaliaan kokeilevan musiikin reilusti huoneen joka kulmaan, shokkiefekteinä toimivien äänitehosteiden tehdessä musiikille seuraa ajoittain. Ääniraidan yleinen tunkkaisuus muistuttaa kuitenkin tehokkaasti elokuvan iästä. Aavistuksen reunoista rajattu anamorfinen 2.31:1 kuva on masteroitu erinomaisesta printistä, eikä roskia tai naarmuja tahdo löytää hakemallakaan. Kuvan väri- ja mustatasapaino ovat kohdallaan, kontrastia riittää ja terävyyttäkin siinä määrin, että kasvonsa kiinni TV-ruutuun työntävä saa tarkan parranajon. Koska levyllä on vain yksi ääniraita ja niukasti lisukkeita, on masteroija voinut käyttää kuvaan runsaasti bittejä. Tämä näkyy runsaina värisävyinä ja isojen väripintojen tasaisuutena; ikävät juovat loistavat poissaolollaan. Aivan moitteeton kuva ei kuitenkaan ole: digitaalikohinaa on yritetty peittää kohinasuotimen käytöllä, mikä aiheuttaa nopeassa liikkeessä pientä liikesumeutta. Sama ilmiö esiintyy kaikissa keräilylaatikon DVD:eissä.
Levylle on ripolteltu 28 kappalemerkkiä, eli keskimäärin neljän minuutin välein. Vaatimattomat lisukkeet koostuvat tuotannon aikana napatuista valokuvista (20 kpl) ja Apinat-sarjan viiden elokuvan trailereista, jotka ovat kaikki ääneltään Dolby Digital 2.0. Trailerit esitetään ei-anamorfisella 2.31:1 kuvalla, lukuunottamatta Conquest of the Planet of the Apesia (ei-anamorfinen 1.66:1) ja Battle for the Planet of the Apesia (ei-anamorfinen 1.82:1). Tekstityskieltä voi vaihtaa elokuvan aikana kaukosäätimen "subtitles"-nappulalla, eikä käyntiä kielivalikossa tarvita.
Beneath the Planet of the Apes on kuvanlaadultaan lähes identtinen Planet of the Apesin kanssa, ollen aivan aavistuksen pehmeämpi. Kuvakooltaan BtPotA on anamorfinen 2.36:1; sarjan levein siis. Ääniraitaa ei ole miksattu kuusikanavaiseksi, vaan levyltä löytyy englanninkielinen Dolby Digital 2.0, jonka vahvistin tunnistaa automaattisesti Dolby Surround Pro-Logiciksi. Äänimiksaus yrittää parhaansa, mutta lopputulos jää keskinkertaiseksi. Puolitoistatuntisessa elokuvassa on reilusti 24 kappalemerkkiä. Lisukkeet sisältävät Planet of the Apes -levyltä tutut trailerit, elokuvan näyttelijöiden nimet yhdessä tekstiruudussa sekä kerrassaan karmivan mauttoman "crosspromotion"-mainoksen.
Escape from the Planet of the Apes on kuvanlaadultaan samaa luokkaa kuin sarjan kaksi edellistä elokuvaa. Kuvakoko on kerrankin se tuotetiedoissa ilmoitettu, eli anamorfinen 2.35:1. Dolby Surround -ääniraita tekee sen minkä voi, mutta elokuvan aiempia pienempi tuotantobudjetti kuuluu ikävästi läpi. Kappalemerkkejä on 27 ja tekstityskieltä voi vaihtaa käymättä kielivalikossa, aivan kuten muissakin keräilylaatikon levyissä. Lisukkeet ovat samat kuin Beneath the Planet of the Apes -levyllä. Anamorfisella 2.35:1 kuvalla esitettävä Conquest of the Planet of the Apes ei ole kuvaltaan enää aivan samaa tasoa kuin sarjan aiemmat elokuvat, ansaiten kuvanlaadullaan enää arvosanan "hyvä". Dolby Surround -ääniraita ei taaskaan aiheuta kulmakarvojen verryttelyä. 21 kappalemerkin rinnalla oleilevat samat lisukkeet kuin sarjan edellisillä levyillä. Battle for the Planet of the Apes on kuvakooltaan, -laadultaan ja lisukkeiltaan identtinen Conquestin kanssa.
Keräilylaatikon ehdoton helmi on yli kaksituntinen Behind the Planet of the Apes, televisiota varten muutama vuosi sitten tuotettu dokumentti. Roddy McDowall, joka esiintyi neljässä viidestä Apinat-elokuvasta, juontaa leffasarjan taustoja kiehtovasti valottavan dokkarin. Elokuvien ohella dokumentin kiintopisteenä toimii tuottaja Arthur P. Jacobs, jonka peräänantamattomuuden ansiota koko Apinat-sarja on. Dokumentti kertoo myös seikkaperäisesti apinamaskien suunnittelusta ja valmistuksesta, haastatellen myös maskien kehittäjää, John Chambersia. Kameran edessä käyvät tarinoimassa myös mm. apulaistuottaja Mort Abrahams, tuotantosuunnittelija William Creber sekä tuottajakollega Richard D. Zanuck, joka tuotti vastikään Tim Burtonin ohjaaman Planet of the Apes -lämmittelyn. Dokumentti juoksuttaa katsojan läpi koko Apinat-sarjan tuotannon, kertoen koruttomasti yhä pienenevistä budjeteista, studiopäälliköiden huolista, sarjan synkkenevästä sävystä ja epätoivoisesta yrityksestä palata takaisin koko perheen viihteeksi sarjan viimeisen osan myötä. Dokumenttilevyn lisukkeet sisältävät muilta levyiltä tutut trailerit sekä dokumentin TV-mainoksen. Kappalemerkkejä on 22.
Dokkarilevyn tekninen arvosana johtuu masteroinnista, joka vaihtelee keskinkertaisen ja kammottavan huonon välillä. Elokuvien näytteet esitetään ei-anamorfisina ja välillä väärällä kuvasuhteella. Leffapätkien masterointi on lisäksi kehnoimmillaan erinomaisen varoittava esimerkki siitä, miten DVD:eitä ei pidä tehdä. Lisämiinus rapsahtaa molempien kotimaisten kielten puuttumisesta tekstityskielien joukosta.
|
 |
