 |
John Herzfeldin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan sanomaa alleviivataan ja korostetaan niin, ettei se jää epäselväksi tyhmimmällekään perämetsien junttijenkille. Kyllä kyllä, nyky-yhteiskunnan suhtautuminen julkkiksiin ja mediaan on täysin vääristynyt, amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on porsaanreikiä, eivätkä kaikki kansalaiset ole lain edessä tasa-arvoisia.
15 minuuttia ei kerro sinänsä mitään uutta, mutta yrittää sentään esittää sanottavansa uudella tavalla kahden sekopäisen turistin näkökulman kautta. Sääli, että Herzfeld keskittyy liiaksi yksityiskohtiin, minkä ansiosta kokonaiskuva on vallan hämärä, loikkiva ja sekava. Epäonnistuneet näyttelijävalinnat (mm. koomikkoja vakavissa rooleissa) eivät suinkaan auta asiaa. Ohjaaja ei tunnu olevan täysin selvillä siitä, onko hän tekemässä vakavaa draamaa, dokumenttia vai mustaa komediaa, vaan sotkee lajityyppejä toisiinsa vailla sen kummempaa holttia. Lopputulos on sotkuinen sillisalaatti, joka ei kaipaa toista katselukertaa.
Elokuvan tavoin (julkaisua siirrettiin pariinkin otteeseen) New Linen tuottama DVD on kokenut matkansa varrella kolhun jos toisenkin. Ensin jäi pois DTS-ääniraita, sitten yhtiön hypettämä Infinifilm, molemmat teknisten ongelmien takia. Levyllä on kuitenkin kaikki sille alunperin luvatut lisukkeet, ja onpa mukaan mahtunut pikku pääsiäismunakin.
Laadullisesti anamorfinen 2.34:1 kuva näyttää ensisilmäyksellä aivan mainiolta: värit ovat vahvoja ja mustan taso kohdallaan. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin luvattoman paljon kehnolle MPEG2-pakkaukselle ominaisia ongelmia. Kuvassa on hieman liikesumeutta, joka johtunee digitaalikohinan keinotekoisesta vähentämisestä, sekä runsaasti eloa isoissa väripinnoissa ja, mikä pahinta, pikku yksityiskohdissa.
Sokerina pohjalla odottaa ripaus moskiittokohinaa, joka on isojen studioiden julkaisuissa harvinaista. Vaikka kuvalle on annettu keskimäärin alle viisi megabittiä sekunnissa, johtuvat kuvaongelmat enemmänkin hätäisesti tehdystä ja huolimattomasta MPEG2-pakkauksesta kuin bittivirran vähyydestä.
Levyn Dolby Digital 5.1 -ääniraita hoitaa hommansa kiitettävästi. Demomateriaaliksi siitä ei ole, mutta äänikanavia käytetään tehokkaasti ja antaumuksella. Kommenttiraidalla on äänessä ohjaaja Herzfeld. Miekkosen innostuksen ymmärtää elokuvaa kohdanneiden vaikeuksien valossa.
Alkulämmittelyn jälkeen Herzfeld porisee kuin papupata, tarjoten katsojalle runsaasti mielenkiintoista triviatietoa kuvauksista, näyttelijöistä ja hahmojen motiiveista. Hän huomaa myös kiinnittää katsojan huomion juonen kannalta tärkeisiin kohtauksiin, selvittäen ja syventäen tarinan koukkuja. Elokuvan opetusta/sanomaa ohjaaja ei juuri käsittele, vaan jättää tulkinnan katsojalle.
Runsas lisukemateriaali alkaa 15 minuutin (heh) mittaisella dokumentilla "True Tabloid Stars", joka käsittelee jenkkiläisen tabloid-TV:n etiikkaa, tai sen puutetta. Kameran edessä käyvät mm. Sally Jessy Raphael ja showllaan aivan uusiin ulottuvuuksiin kurkotellut Jerry Springer. Toinen dokumentti, "Does Crime Pay?", on pituudeltaan 21 minuuttia. Paneelikeskustelun tapainen dokkari kerää yhteen lakimiehiä, kirjoittajia ja poliisietsivän. Puheenaiheena ovat mm. rikoksistaan kirjoittamilla kirjoilla rikastuneet kriminaalit ja tämän mahdollistavat lait.
Poistettuja kohtauksia on kuusi kappaletta, ja ne voi katsoa joko alkuperäisellä äänellä tai ohjaajan kommenttien kera. Kohtaukset kestävät yhteensä 11 minuuttia, ovat kuvasuhteeltaan anamorfinen 2.31:1 ja ääneltään Dolby Digital 2.0.
Toinen elokuvan itä-eurooppalaisista rikollisista kuvaa kaksikon toilailuja varastamallaan DV-kameralla. Näistä näyttelijän itse kuvaamista nauhoista nähdään lyhyitä otteita elokuvassa. Bonusmateriaalit sisältävät kaksi pidempää kohtausta, jotka esitetään leikkaamattomina. Pätkät kestävät yhteensä 10 minuuttia ja niiden kuvasuhde on muutettu täyskuvasta 1.78:1 anamorfiseksi reunapalkkien avulla. God Lives Underwater -yhtyeen musiikkivideo "Fame" löytyy lisukkeista täyskuvaisena ja DD2.0 -äänellä. Elokuvan traileri on kuvasuhteeltaan anamorfinen 1.83:1 ja ääniraidaltaan Dolby Digital 5.1.
Lisukkeiden huvittavin osio on "Rehearsal scenes", joka sisältää viiden kohtauksen harjoituksista kuvattua materiaalia. Ruudulla näkyy myös sama kohtaus valmiista elokuvasta pikkukuvana vertaamisen helpottamiseksi. Osion kokonaispituus on himpun yli 10 minuuttia ja kohtaukset esitetään 1.78:1 anamorfisena DD2.0 -äänellä.
Lisukevalikosta löytyvät lisäksi ohjaajan ja kahdeksan näyttelijän filmografiat tekstiruutuina. "Special Features" -valikkoon on piilotettu pääsiäismuna, jonka käynnistäminen heittää ruudulle Lord of the Rings -elokuvan trailerin, tällä kertaa anamorfisella 2.33:1 kuvalla ja Dolby Digital 5.1 -ääniraidalla.
Elokuvassa on 21 kappalemerkkiä, eikä siinä ole pakkotekstitystä ensimmäisenä ilmaantuvasta kielenvalintaruudusta huolimatta. Ääniraitaa ja tekstityskieltä voi vaihtaa lennossa käymättä valikoissa. Takakannessa ei mainita englanninkielistä tekstitystä, joka tekstittää vain muulla kuin englanninkielellä puhutut repliikit.
|
 |
