 |
Chanin toinen Hollywood-leffa muistuttaa teemoiltaan kummasti miehen Hollywood-läpimurtoa, Rush Houria. Siinä Chanin parina tilittää Chris Tucker, jonka ainoat eväät olivat moottoriturpa ja hauskaksi tarkoitettu ilveily. Chanin ja Tuckerin henkilökemia ei toiminut millään tasolla, mutta elokuva oli teennäisyydestään ja hengettömyydestään huolimatta menestys ainakin Amerikan mantereella. Chanin pari Shanghai Noonissa on Owen Wilson (mm. Haunting - Paholaistalo, Armageddon), joka on Tuckeria parempi ja hauskampi näyttelijä. Jo Chanin ja Wilsonin ensimmäisestä yhteisestä kohtauksesta näkee, että miesten egot ovat yhteensopivia. Tämän seurauksena elokuvassa on lämmin, leppoisa ja rento tunnelma, päinvastoin kuin aneemisessa Rush Hourissa. Kohta viisikymppisen Chanin tossu nousee tarpeen tullen yhä kevyesti ja taistelukoreografiat sisältävät taas jokusen uuden ja huvittavan idean. Shanghai Noon on harvinaisen pirteä toimintakomedia, joka ei aseta ihmeempiä rasitteita korvien välissä lepäävälle harmaalle massalle.
DVD on kuvanlaadultaan pääosin hyvä, mutta aavistus digitaalikohinaa vie siltä mahdollisuudet vielä parempaan arvosanaan. Väreiltään, kontrastiltaan ja terävyydeltään anamorfinen 2.3:1 kuva on huippuluokkaa. Englanninkielinen ääniraita on Dolby Digital 5.1 -koodattu, muttei tarjoile mitään korvien höristämisen arvoista. Dialogi on selkeää, bassoraita ehkä hieman alikäytössä, eikä takakanaviakaan käytetä kovin ahkerasti. 12 tekstityskielestä löytyvät molemmat kotimaiset ja kuulovammaisia on muistettu englannilla, jonka saa esiin myös ilman kuuroille tarkoitettuja äänitehosteiden kuvauksia. Kappalemerkkejä on 29, aivan tarpeeksi tämän mittaiselle elokuvalle. Ohjaaja Dey ja Owen Wilson ovat äänessä kommenttiraidalla. Takakannen mukaan raidalla on myös Jackie Chan, mutta actiontähden kommentit äänitettiin eri aikaan ja selvästikin kovalla kiireellä, eikä nauhalle ole tarttunut kuin muutama käyttökelpoinen virke. Deyn ja Wilsonin lähes tauoton pulina on rentoa ja keskittyy enemmän ohjaajan motiiveihin ja tavoitteisiin, Wilsonin myötäillessä toisen tarinoita. Keskinäisen kehun kerho kokoontuu kommenttiraidalla jokusen kerran, mutta hajaantuu kiitettävän nopeasti. Kahdeksan poistettua kohtausta kestävät yhteensä hieman yli 13 minuuttia. Anamorfisella 2.28:1 kuvalla varustetut kohtaukset omaavat vain Dolby Digital 2.0 -äänen, eivätkä ne ole kuvanlaadultaan aivan leffan tasolla. Osa kohtauksista jatkaa elokuvassa nähtäviä kohtauksia, täyttäen juonen aukkoja. Myös pari puoliturhaa sivuhahmoista kertovaa kohtausta on päätynyt leikkaushuoneen lattialle.
Haastattelukoosteet ovat ilmeisesti lähtöisin yhdestä pidemmästä dokumentista, joka on pilkottu seitsemään teemaltaan erilaiseen osaan, yhteispituudeltaan noin 23 minuuttia. Yksi kertoo Chanin huumorintajusta ja siitä, miten se vaikuttaa kaikkiin Chanin elokuviin. Toinen näyttää, miten vaarallinen hirttokohtaus tehtiin. Pätkä nimeltä "Choo Choo Boogie" esittää miten tehtiin elokuvan alkuun sijoitettu höyryjunan räjähdys, joka leikattiin lopulta kokonaisuudessaan pois leffasta. Kyseinen kohtaus on onneksi poistettujen kohtausten joukossa. Samoin kuin Rush Hourissa, nähdään tämänkin levyn lisukkeissa, miten Hollywood-ohjaajat siirtyvät taka-alalle kun tappelukohtauksia aletaan suunnitella. Chan juoksuttaa ohjaajan ja kuvaajan tappelukohtausten läpi leikkaus leikkaukselta hurjalla vauhdilla, muun porukan katsellessa vierestä silmät ymmyrkäisinä. Lisukkeet saavat nolon päätöksen Uncle Krackerin western-aiheisen rap-musiikkivideon myötä.
|
 |
